Patvinsuolla patikoiden

Kesävaellusta suunnitellessamme jouduimme toteamaan että lomapäivät eivät riitä (kaikkien muiden harrastusten ohessa) siihen että matkustaisimme Lappiin asti patikoimaan. Kompromissina valitsimme retkipaikaksemme Patvinsuon, joka oli sopivalla etäisyydellä lomanviettopaikastamme Joensuusta. 21. heinäkuuta suuntasimme siis kohti itää.

 

Ensimmäisenä päivänä aloitimme Suomunkiertoa, ja pysähdyimme Virtaniemeen yöpymään. Meidän lisäksemme tällä leirintäpaikalla ei ollut muita, joten rauhassa saimme pystytellä teltat ja istuskella nuotiolla. Tuulenvirekin oli sopivasti sellainen, että hyttysiä oli maltillisesti. Järvi oli kaunis ja matala, ja houkutteli suuresti uimaan. Telttayö kosteilla hiuksilla ei kuitenkaan olisi ollut mitään herkkua, joten uinti jäi tällä kertaa väliin. Lettupannun ja taikinan puute jäi näin kauniissa kesäillassa kyllä harmittamaan, seuraavalla kerralla osataan varautua paremmin!

Tämä oli myös neitsytmatka meidän uudelle alle 2kg painavalle teltalle, joka menee alle 40cm pitkään pakettiin. Ihan loistava siis rinkassa kannettavaksi! Malli on CAMP Essential Minima 3 SL Tent (kiva etsiä tuota googlen avulla, kun teltan merkki on Camp). Kyseessä on kolmen hengen teltta, joten rinkat mahtuvat mukaan telttaan, pieniä ihmisiä kun ollaan. Absidia tuossa ei ole juuri nimeksikään, juuri ja juuri sen verran että kengät mahtuvat, mutta koska rinkat ovat sisällä, se ei meitä haittaa. Valitsimme teltan keveyden perusteella, ja sitä tuo tosiaan on. Ainoa miinus on se, että vetoketjut tuntuvat tosi heppoisilta. Tukevampaa tavaraa ei oikein näin kevyen teltan kanssa voinut odottaakaan, mutta niitä pitää kyllä käsitellä varoen.

Seuraavana päivänä telttoja purkaessamme tapasimme kanssaretkeilijän, joka oli hukannut tulentekovälineensä ja etsi niitä nyt palailemalla omia jälkiään takaisin. Lahjoitimme hänelle sytyttimen aamupalankeittelyä varten, ja jatkoimme itse Suomunkiertoa eteenpäin. Istuimme sapuskoimaan lounasta Virtaniemen nuotiopaikalla, ja siellä hyttyset olivat selvästi vihamielisempiä, ja allekirjoittaneenkin oli pakko luopua hameesta ja vaihtaa housut jalkaan. Kostean ilmaston vuoksi polttopuut savuttivat kuitenkin sopivasti niin, että savua riitti pitämään suurimmat verenimijämassat poissa ainakin niin kauan kun maltoimme istua hyvin likellä nuotiota.

Tällä kertaa meillä oli trangiassa polttonesteen sijaan käytössä upouusi kaasupoltin, joka osoittautuikin oikein käteväksi vermeeksi. Yksi pieni pullo riitti hyvin tälle reissulle, ja vähän jäi kaasua ylikin. Kaasun annostelu on myös helpompaa, koska pullosta voi kääntää koska tahansa sulkimen kiinni tai auki. Polttonesteen määrä piti aina arvioida etukäteen, ja sen täytyi aina antaa käytänössä palaa loppuun keittämisen jälkeen, tai sitten se loppui liian aikaisin kesken vedenkeiton, ja sama arviointi piti suorittaa uudelleen..

Suomunkierron päätteeksi pyörähdimme Suomun leirintäelueella hakemassa yhden geokätkön, ja jatkoimme matkaa matkaa Patvinkierrokselle, jonka varrelta myös noukimme kätköjä hyvän määrän ennen yöpaikkaamme Nälmänjoen nuotiopaikalla. Jälleen saimme leiriytyä rauhassa keskenämme, ja hetken ihmettelyn jälkeen löysimme sen Nälmänjoenkin. Leiripaikka ei suinkaan ole sen varrella vaikka onkin nimetty sen mukaan. Leiripaikalla oli vieraskirja, jossa oli merkintöjä lähes kymmenen vuoden takaa aina eilispäivään saakka. Niitä oli mukava lueskella teltassa ennen nukkumaanmenoa, ja jätimme myös omat puumerkkimme niiden jatkoksi. Tämä toinenkin yö sujui lokoisasti, vaikka aamulla sitten saatiinkin herätä jo sateen ropinaan. Tulipahan testattua teltan vedenpitävyyskin. Hyvin pitää!

Patvinsuo suomaisemineen ja etenkin huikeine hiekkarantoineen erosi monesta vierailemastamme kansallispuistosta, ja etenkin rannat saivat harmittelemaan että kesän varsin viileät säät eivät houkuttaneet uimaan (tai ainakaan nukkumaan teltassa uimisen jälkeen). Ensimmäisen ja toisen retkeilypäivän ajan sää oli kuitenkin patikoimiseen mukava: poutainen mutta viileä. Vaikka viimeisenä päivää saimmekin sateen niskaamme, matkaa autolle ei ollut enää kovin kummoisestikaan, ja sateessa höyryävä suo oli kaunis näky.

Tänne pitää tulla uudestaankin. Seuraavalla kerralla varautuen uimasille ja letunpaistovälineiden kera.

Maryjane

Aiheet: Kansallispuisto: Patvinsuo, Kansallispuistot, Retkeily
Kommentit: 0 kpl

Yö ulkona

Suomen latu  haastoi suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona 17.9. Me ei valitettavasti ehditty tuona viikonloppuna metsään, mutta mentiin sitten kaksi viikkoa myöhemmin. Viime vuonna yövyttiin syyskuun puolivälissä Helvetinjärvellä, tämän vuoden syysretki suuntasi lokakuun ensimmäisenä päivänä Seitsemiselle. Vuosi sitten saimme nauttia lähes kymmenen asteen yölämpötilasta, mikä oli luksusta etenkin saman vuoden heinäkuiseen viiden asteen lämpöön verratuna! Nyt varauduttiin jo etukäteen siihen että nollan hujakoille päädytään, ja näin myös kävi.

Liesijärvi aamuyön tunteina juuri ennen auringonnousun alkua

Lähdimme matkaan Multiharjun parkkipaikalta ja patikoimme kuutisen kilometriä Liesijärven leirintäpaikalle. Vaikka saimme patikoida rauhassa, leirintäalueella emme olleet yksin. Leiriytyjiä oli paikalla lähes kymmenen teltallista! Nuotiotulilla tuli jutusteltua retkeilytarvikkeista, muonasta ja suunnitelmista samalla kun ruoka keittyi trangiassa ja maissit paistuivat ritilällä. Toisia retkeilijöitä oli mukava tavata, mutta kieltämättä jokin metsäyön tunnelmasta jäi uupumaan kun teltassa loikoillessa kuuli naapuriteltan asukkien kuorsauksen..

Hieman aamukuuden jälkeen nousimme katselemaan yötaivasta, tunnistamaan tähtikuvioita ja ottamaan  kuvia öisestä metsästä. Syksyllä on juuri sopivan pimeää yötaivaan ihmettelyyn, ja vaikka telttameren keskellä ei ihan erämaatunnelmaan päässytkään, on öisessä järvimaisemassa jotain erityistä. Yöhiippailun jälkeen oli mukava palata takaisin lämpimään makuupussiin.



Vaikka elohopea lähenteli nollaa, pärjäsimme teltassamme hyvin. Olimme varautuneet viileyteen, esimerkiksi oma uusi makuupussini oli minulle paljon sopivampi kuin edelliset. Matalan mukavuuslämpötilarajan lisäksi pussi on standardimittoja lyhyempi, mikä on täydellistä tällaiselle hukkapätkälle. Villasukat, merinovillakerrasto, collegehousut ja fleecepusakka pitivät hyvin lämpimänä. Mitä kaikkea muuta meillä sitten oli oikein mukana? Omankin muistin tueksi kokoan tähän loppuun listan tulevia reissuja varten.



Vaikka kuvassa rinkat vaikuttavat todella täydeltä, ei meillä tavaraa ollut mukana oikeasti kovinkaan paljon. Käytössämme ollut jättimäinen neljän hengen teltta vei lähes koko isomman rinkan sisätilan. Se on yli kymmenen vuotta vanha ja painaa niin paljon, ettei sitä pidemmälle reissulle viitsi ottaa mukaan (jos haluaa pakata vähän vaihtovaatteita ja ruokaakin). Lyhyellä reissulla se kuitenkin tuo luksusta elämään, kun rinkatkin mahtuvat sinne sisälle mukavasti, eikä tarvitse nukkua ihan seinässä kiinni. Pidempiä reissuja varten tarvitsee kuitenkin ostaa vähintään puolet kevyempi ja pienempään pakettiin menevä teltta.

Kahden hengen retkivarustus. Maton päällä ne joita käytettiin, sivussa turhaksi jääneet.

Yöpyminen ja leiri1 teltta
2 rinkkaa
2 makuualustaa
2 makuupussia (cmft -2 ja cmft +10)
2 puhallettavaa tyynyä
2 istuinalustaa
2 otsalamppua
2 x crocksit

Vaatetus
2 x merinovillakerrasto
2 x lämmin pusakka (minulla fleece, miehellä villa)
2 x collegepöksyt
2 x pipo (Yllättävän tärkeä yöllä nukkuessa!)
2 x villasukat
2 kertissadetakkia
hanskat (vain miehellä)
tuubihuivi (vain minulla)

Lisäksi meillä oli tällä kertaa mukana meille molemmille vaihtovaellussukat, miehelle tuubihuivi, kalsarit ja pitkähihainen, ja minulle päälihousut. Näitä ei kuitenkaan tarvittu, ja ensikerralla emme pakkaa niitä mukaan.

Pikkusälää
Ensiapupakkaus, kosteuspyyhkeitä, nenäliinoja
Sissipuukko, peruspuukko
Hammasharja & tahna (Jos syödään ruoka samasta kiposta, voidaan jakaa hammasharjakin!)
Taskulamppu
Rannekello
Korvatulpat (miehelle)
Lämpötasku (mallia "taita tästä, niin lämmittää")
Kamera
Kännykät
Kartta, Kompassi

Yllä retkivarustuksena
Housut (miehellä)
Hame + 2x sukkahousut + säärystimet (minulla)
Vaellussukat (miehellä kahdet)
Päällystakit
Vaelluskengät
Merinokerrastopaidat

Ruokailu:2 x 1l vesipulloa
Trangia, retkilusikka, sytytin, polttoaine
Iltaruoka: Kanarisottovalmispussi + riisiä + soijaa + parmesaanojuustoa + keittojuurespussi (pakaste) sekä nuotiomaissia
Aamupuuro: 4 annospussia Elovenapuuroa + kuivattuja karpaloita + mustikkasosepussi + mysliä
Eväs: Rusinoita, pähkinöitä, tummaa suklaata, 1 snickers (Miehen yöeväs)

Maryjane

Aiheet: Kansallispuisto: Seitseminen, Kansallispuistot, Retkeily
Kommentit: 0 kpl

Yö Helvetissä

"Mennäänkö yöksi metsään?"

"No mikäjottei!"

No, sitten ei tarvinnut muuta kuin valkata kohde, pakata rinkat, hypätä autoon, ostaa eväät, ja naputella osoite navigaattoriin. Selasimme toissavuonna syntymäpäivälahjaksi saamaani Retkeilijän Kansallispuistot -kirjaa, ja sen perusteella päätimme lähteä yöksi Helvettiin. Blogin lisäksi kuvia löytyy täältä.

Ihan noin extempore lähtö ei sentään oikeasti ollut. Olimme jo muutama viikko sitten lainanneet telttaa ja makuupussia hyvän tilaisuuden ja sopivien säiden varalta niin, että päästäisiin vielä ennen talvea yöretkelle. Nyt sattui hyvä lauantai, joten käytettiin se hyödyksi, ja käännettiin auton nokka kohti Helvetinjärven kansallispuistoa!

Retkeily on kyllä tosi mukava harrastus! Tämänkertaisella reissulla taitoimme vain reilut viisi kilometriä suuntaansa, ja yövyimme ja söimme iltaruuat ja aamupalan metsässä. Yön sateista huolimatta pysyimme kuivana, ja lämpöasteitakin oli yöllä tuplasti enemmän kuin edellisellä telttayöllä heinäkuussa! Se on muuten myös jännä ilmiö, miten metsässä ollessa ei haittaa, vaikkei heti saisi sateen ropinan vuoksi unta, tai tulisi jotain muuta pientä hankaluutta eteen. Sitä vaan ajattelee, että mikäs kiire tässä, ja nauttii siitä mitä on.

Lapinreissun jälkeen retkeilyvarustuksemme on vähän kehittynyt, ja nyt enää toinen rinkka, teltta ja toinen makuupussi olivat lainatavaraa. Kevyeen, pieneen tilaan menevään, mutta vettäpitävään telttaan täytyy kyllä investoida seuraavaksi. Vaikka iso neljän hengen teltta olikin nyt ihan kiva, kun rinkat mahtuivat sisälle (toisessa rinkassa ei ole sadesuojaa), ei sitä voi kyllä kuskata pidemmälle reissulle mukaan. Se nimittäin vei käytännössä yhden rinkan verran tilaa! Nyt yhden yön varusteet ja ruokatavarat oli helppo mahduttaa toiseen rinkkaan, mutta pidemmällä reissulla tuo ei tule onnistumaan.


Jätimme auton Kankimäen parkkipaikalle, josta talsimme tutkimaan Helvetinkolun, ja jatkoimme siitä matkaa Isoruokejärven telttapaikalle. Jäimme sinne yöksi, emmekä jatkaneet Haukanhiedalle, sillä ilta alkoi jo hämärtyä. Helvetinkolu oli aika huikea nähtävyys! Kävimme kulkemassa jonkin matkaa sitä pitkin, mutta ihan Helvetinjärven rantaan asti ei menty, kun olisi mennyt vähän turhan taiteiluksi liukkaassa kivikossa.

Jos joku ihmettelee kuvista mielenkiintoista asuvalintaani (siis muutakin, kuin violetin, kirkkaanpunaisen, viininpunaisen ja beigen yhdistelmää), niin päätin itsekseni reilu kukausi sitten jälleen yksien farkkujen reikiintyessä, että en enää osta housuja ellei ole pakko, vaan siirryn hameisiin ja mekkoihin aina, kun se vain on mahdollista.

Hame näyttää paljon kivemmalta, on mukavampi päällä, ja nätisti istuvia hamosia on paljon helpompi löytää kuin istuvia housuja.  Koko ajatus ylipäänsä tuli mieleeni, kun tajusin, etten ole varmaan ikinä nähnyt Mummiani housut jalassa. Aina mekko tai hame päällä, myös navettahommissa! Elävä esimerkki siitä, että kyllä hameessa pärjää! Toki nuotiolla istuessani vedin repusta paksut housut ja kerraston päälle illan viiletessä, mutta patikointiin hame oli oikein mukava ja rento asu, kun muutenkin meinasi tulla hiki. Värivalinnat johtuivat puhtaasti siitä, että kaapista löytyvät parhaat metsässäkulkemisvarusteet olivat tuon värisiä, ja asu koottiin käytännöllisyyden eikä värien mukaan..

Ehdimme saada teltan sopivasti pystyyn juuri ennen auringon laskua. Emme olleet ainoat leiriytyjät, vaan samalla rannalla oli meidän lisäksemme kolme muuta telttaa, kuusi muutakin leiriytyjää. Istuimme sulassa sovussa nuotion ympärillä omia eväitämme keitellen, ja jaoimme kokemuksia. Totesimme näiden keskustelujen perusteella, että viimeistään seuraavaa pitkää reissua varten tarvitsemme kyllä trangiaamme kaasupullon, ettei tarvitse polttoaineiden kanssa läträtä. Erämaatunnelmalle sopivasti puhelimilla oli kovin kehno kenttä leiripaikassa, joten tuli maltettua olla hetki ilman sitäkin.

Lisäksi satuin kuuntelemaan sivukorvalla keskustelun ruisleipäjuuresta, ja heräsi innostus kokeilla tehdä ihan oma taikinajuuri. Vanhaa perinteistä juurta ei meillä taida saatavilla olla, mutta olisi hienoa aloittaa perinne, ja katsoa kuinka pitkään juurta saa säilöttyä. Puista tiinua minulla ei tietysti ole, mutta se ei liene välttämätön.

Heti kotiin palattuani aloinkin selvittelemään, miten leipäjuuri tehdään, leivotaan ja säilötään. Juuria on toki monenlaisia, mutta oman huomioni kiinnitti olutjuuri, jossa käytetään ruisjauhoa ja olutta. Miehet juuri korkkasivat uudesta itsetehdystä oluterästä ensimmäisen pullon, ja heräsi ajatus, että miten hienoa olisikaan, jos meidän perheen leipäjuuri olisi lähtöisin myös kotitekoisesta oluesta. Leipäjuuren käsittely ei ilmeisesti ole ihan yksinkertaisimmasta päästä, mutta eipä kokeilemalla häviä muuta kuin ruisjauhoja ja vähän vettä ja olutta. Ainakin juurenvalmistustarkoitukseen meidän 26 lämpöasteessa kylpevä asunto olisi juuri passeli!


Nuotioontuijottelun, nuotiokeskustelujen ja juuri-insipiroitumisen lisäksi parasta reissussa oli aamuyön pilvetön taivas ja kunnollinen pimeys. Kaupungissa tällaisen pimeyden ääreen ei yksinkertaisesti pääse, joten oli hieno jäädä hetkeksi katselemaan vedenpinnasta heijastuvia tähtiä.

Maryjane

Aiheet: Kansallispuisto: Helvetinjärvi, Kansallispuistot, Retkeily
Kommentit: 0 kpl

Erämaassa oli kivaa! (6/37)

Blogi on ollut vähän tuuliajolla, kun allekirjoittanut on keskittynyt nauttimaan kesästä ja kaikesta muusta puuhasta. Kesäloma oli ja meni, ja käteen jäi paljon kivoja kokemuksia! Kipaisimme nimittäin Lappiin vaeltamaan Urho Kekkosen kansallispuistoon! UKK-puisto sai kunnian olla kuudes puisto, jossa yhdessä vierailimme. 

Täytyy kyllä sanoa, että ihan oikean miehen olen itselleni valinnut :) Neljä päivää erämaassa: kolme yötä autiotuvissa, ja 45 kilometriä rauhallista taivaltamista ihan vaan keskenämme jutustellen keskellä ei-mitään puhelinsignaalinkin ulottumattomissa. Hetkeäkään ei ollut tylsää tai ikävää! Ensimmäisenä iltana saatiin nuotiokaveriksi hetkeksi pari kalastajaa, jotka totesivat, että ollaan me vissiin hyvä pari, kun uskallettiin keskenämme eräreissulle. Moni kun ilmeisesti lähtee erämaahan juurikin sitä omaa akkaa pakoon vaikka sitten kalareissulle. Ja me hullut olimme keskenämme matkalla, ja selvittiin reissustakin vielä ilman parisuhdekriisiä! Ja aiotaan ottaa sama joskus uusiksi. Tosin toki eri puistossa!

Reissukuvista kokosin albumin kuvateksteineen tänne, joten en blogia nillä enempää täytä.

Olisi kiva ehtiä vaikka ensi kesänä taivaltamaan Lemmenjoen kansallispuistossa. Voi kuitenkin olla, että hääjärjestelyt vievät liikaa aikaa ja energiaa, ja toisaalta kun on se häämatkakin, jota ollaan suunniteltu ulkomaille. Ei niitä lomapäiviä rajattomasti ole. Silti ostin Mikolle syntymäpäivälahjaksi rinkan (nyt vaellettiin lainavermeillä), ja ehkäpä häälahjatoivelistalle voisi ujuttaa kevyen teltan siinä missä matkustamokokoisen matkalaukunkin...? Jäi erittäin hieno fiilis matkasta, joten kyllä se ehdottomasti joskus uusitaan. Tai jos ei ihan heti lappiin asti keretä, niin kyllä täällä lähempänäkin on paikkoja, joissa keitellä iltasapuskat trangialla ja yöpyä vaikka laavussa. Suosittelen!

ps. Ajattelin kokeilla, että kuinka pitkälle syksyyn selviän hameissa. Just en ehkä marjametsään lähtisi, mutta töihin ja kauppareissuille! Pitää pistää villasukkahousuja ostoslistalle... Olen aina tykännyt hameista, ja nyt taas vaihteeksi yhdet farkut puhki kuluttaneena en millään jaksaisi lähteä ostamaan uusia..

Maryjane

Aiheet: Kansallispuisto: UKK, Kansallispuistot, Retkeily
Kommentit: 0 kpl

Kolin kansallispuisto (3/37)

Tämä ei ole lisäpostaus kansallispuistohaasteeseen, vaan uusintakierros. Käytiin kesälomalla ihailemassa Kolin maisemia ihan uudemman kerran ja vähän perusteellisemmin, kuin mitä silloin useampi vuosi sitten kävin. Mentiin ylös haitarihissillä, ja lähdettiin samantien Ukko-Kolille, josta jatkettiin Akka- ja Pahakoleille ja lopulta kiivettiin ylös Mäkrävaaralle. Sää oli viileä, mutta se oli jopa ihan mukavaa sillä rinteitä ylös kiivetessä tuli hieman hiki.

Matkalla tuli syötyä mustikoita ja leikittyä Kameran kanssa. Osa poluista oli hyvin märkiä ja sammaleet tuntuivat ihan pesusieniltä, mutta maisemat olivat loistavia! Paha-Kolin maisemia katsellessamme päätimme hetken mielijohteesta, että Kolilta pitää ehdottomasti löytää Geokätkö! Sitä vaan valitsemaan sopivaa kätköä! Valintamme osui reilun kahden kilometrin päässä olevaan kätköön Mäkrävaaralla, ja suuntasimme sinne sitten samantien.

Matkalla Mäkrävaaralle löysimme eräältä ahoaukiolta Tamperelaisen tietoteekkarin, ja saimme matkaseuraa aina vaaran huipulle asti. Kiipeäminen oli hitusen raskasta liukkailla kivillä ja jyrkässä rinteessä, mutta hyvin selvittiin ja huipulla nähtiin taas hienoja maisemia. Matkaseuramme jäädessä pitämään taukoa rinkkojensa kanssa, me vilahdimme metsään etsimään kätköä.

Kätkön etsiminen vaati lopulta melkoisen seikkailun, ja paljon liikuntaa. Sitä etsittiin vaaran huipulta, sen perässä laskeuduttiin jyrkännettä alas, ja kiivettiin takaisin ylös, rämmittiin louhikossa, kontattiin siirtolohkareiden alla, rämmittiin lisää, käveltiin ja kiipeiltiin. Tälle reissulle olisi kyllä kaivannut eväitä, mutta fiksuna ennen lähtöä todettiin että "ei me siellä niin kauaa olla". Kun kerran sinne asti oltiin tultu niin ei nyt enää voinut luovuttaa!

GPS oli etsintäretkellämme oikein vitsikkäällä tuulella. Jyrkänteen reunalla se näytti alaspäin, ja jyrkänteen alla ylöspäin. Jos oltaisiin heti katsottu vähän kätkölle annettuja sanallisia vinkkejä, oltaisiin säästytty paljolta kiipeilemiseltä. Mutta mikäs siinä, seikkaileminen on hauskaa, ja seikkailun jälkeen kätkö lopulta löytyi, ja nappasimme sieltä väsyneinä ja nälkäisinä mukaan myös yhden Trackable killuttimen mukaamme Tampereelle. Tampereella kävimme tiputtamassa sen Myllyvuoren kätköön heti seuraavana päivänä.

Kolmen kätkön löytämisen jälkeen olisi kova hinku jättää myös oma kätkö jonnekin metsään. Minun tekisi mieleni laittaa kätkö Kärkölässä Koukunmaalle, ja Perskalliolle! Myös Trackable esineitä voisi vapauttaa matkaan. Ajattelin että seuraavalla kansallispuistokierroksella voisi tiputtaa johonkin siellä sijaitsevaan kätköön liftarin jolle antaisi tehtäväksi kansallispuistojen kiertämisen suomessa ja ympäri maailmaa, ja toivoisin kuvia sen retkestä! Kätköily toi loistavan lisän puistossa liikkumiseen, kun joutui väkisin pois niiltä turistien valtaamilta näkymäpaikoilta syvemmälle metsään, ja kauemmas poluilta. Miksen aloittanut tätä harrastusta aiemmin, vaikka tutustuin siihen ensimmäisen kerran vuosia sitten?

Maryjane

Aiheet: Geokätköily, Kansallispuisto: Koli, Kansallispuistot
Kommentit: 0 kpl

Kolin kansallispuisto (3/37)

En tiedä onko tämä pikkuisen huijausta, mutta koska itse haasteen itselleni asetin niin kai saan näin tehdä? Olen siis käynyt myös Kolilla, mutta jo vuonna 2007. Minulle myös ystävällisesti  valaistiin että sehän on vain tunnin matkan päässä Joensuusta, itse olin kuvitellut sen olevan jossain suomen vyötärön paikkeilla! Ei ihan osu nuo pohjoisen paikat oikeille paikoille päänsisäisellä kartalla! Ei sillä, ei tästä ole kauaa kun en osannut Joensuutakaan vielä paikallistaa kartalta.. Mutta sen luulin itseasiassa olevan etelämpänä.

Koli olisi myös ehdottomasti sellanen paikka jossa olisi kiva käydä uudestaankin. Edellinen reissu oli aika lyhyt, pysähdyttiin vaan kesälomareissulla hetkeksi katselemaan maisemia ja syömään eväitä perheen kanssa. Meillä ei ollut mitään karttaa, mutta jos sitä kiinnostaa katsella, niin löytyyhän se esimerkiksi täältä.

Jätettiin auto Ukko-Kolin parkkipaikalle, josta päästiin ilmaiseksi kiskohissillä 115 m matka yläpihalle josta lähti sitten maisemapolkuja eteenpäin. Mitään pitkää kierrosta ei tehty, kun oli jo ilta ja tarkoitus oli vielä jonnekin etelämmäs leiriytyä. Itse hyppelehdin kalliolla räpsimässä satamäärin kuvia. Ja kaikissa kuvissa on horisontti enemmän tai vähemmän vinossa, ja kamerakin oli vanha kun mikä. Harmi.. Löytyi sieltä sentään pari ihan esiteltävissäkin olevaa kuvaa:

Onpas ollut hehkeän näköiset eväät, limsaa, vettä ja suolakeksejä :D

Nämä maisemat olisi hieno nähdä uudestaankin, ja kierrellä vähän enemmän! Ja siellä on muuten myös kahden hengen tuolihissit! Maisemat varmaan upeat, vaan enpä tiedä uskaltaisinko avata sellaisessa silmiä... Mutta olisihan se kiva koittaa!

Maryjane

Aiheet: Kansallispuisto: Koli, Kansallispuistot
Kommentit: 0 kpl

Torronsuon kansallispuisto (2/37)

Torronsuo on Tammelan kansallispuistoista se itselle vähemmän tuttu. Kuvissa ja puheissa kyllä, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa pääsin ihan pitkospuille asti tallaamaan. Miksi ihmeessä ei ole aiemmin tullut käytyä? Itseasiassa en ole ennen ollut yhdelläkään näin kostealla ja laajalla suoalueella! Jälleen kerran apuna Tammelan kunnantalolta saatu kartta, jossa näkyvä ruskea reitti me kierrettiin. Auto pistettiin parkkiin Kiljamon parkkipaikalle, ja siellä oli ihan mukavasti tilaa.

Heti parkkipaikan vieressä kohosi 17m lintutorni, jonne kiipeäminen oli hurjan pelottavaa:D Niistä rappusista näkyi läpi... Ylös sentään pääsin, ja ympärille avautui hieno tuulinen suomaisema. Auringonpaiste ja raikas tuuli hääti itikatkin pois aukealta alueelta, metsäisemmässä osassa niitä oli sitten vähän mutta ei läheskään samanverran kuin Liesjärvellä oli. Lintujen tarkkailu olisi vaatinut kiikarit, mutta ääniä kyllä kuului. Tuli ihan mieleen se vanha Suomen Linnut CD Facta ohjelma, jossa pystyi kuuntelemaan esimerkiksi suoelinympäristöön kuuluvien lintujen ääniä. Hassuja mielleyhtymiä!

 Lähdettiin kiertämään tuota reittiä niinpäin että ensin käveltiin tienpientareita Torron kylään ja sieltä sit takas suolle ja pidempi pätkä pitkospuita suolla. Tätä suuntaa voin suositella, n. 10km lenkistä alkumatkalla riitti intoa ja energiaa taapertaa ihan normaaleissa maalaismaisemissa, ja sitten lopuksi herkkuna pohjalla eksoottisemmaat suomaisemat. Toki kylä ja peltomaisemat olivat myös kivaa katseltavaa! Kannattaa kuitenkin katsoa tarkkaan missä käännytään takaisin suollepäin! Käveltiin vahingossa tuota Torron kylän läpi kulkenutta tietä pikkusen liian pitkälle kun jäi yhden rakennuksen seinään naulattu ilvesreitin kyltti huomaamatta.

Sitä yhtä reittimerkkiä lukuunottamatta reitti oli hyvin merkattu, vaikka suolle pääsy kesti hippusen pidemmän aikaa kun kartta antoi ymmärtää. Nähtävää siis tosiaan on suoluonnon lisäksi myös maaseutuidyllissä, koivikkometsissä, perusmetsissä, rämeikössä ja eksyttiinpä myös Torronsuon kivilouhokselle jossa oli näytteitä mielenkiintoisista kivilajeista. Tässäkin puistossa oli "muutama" puu jotka täytyi metsäalueilla kiertää.. Välillä puita oli kaatuneena sellainen rykelmä, että kiertämistä tuli ties miten paljon ja polku aina välillä hävisi pitkäksikin aikaa. Ylläolevassa kuvassa on hyvä kuva kulkureitistä, täällä oli paljon hurjemmin puita nurin kuin Liesjärvellä, ja kansallispuisto kun on, niitä ei sieltä pois korjata. Hyvällä huumorilla ja pienellä seikkailemisella polut kuitenkin löytyivät ja päästiin takaisin suon laidalle, josta löytyi jälleen yksi lintutorni.

Lintutornilta nähtiin jälleen kunnon suomaisemaa. Jännä ettei kyseistä tornia, ja kotapaikkaa oltu ollenkaan merkitty tuohon puiston karttaan. Siellä oli kuitenkin jonkinlainen majoituslaavu, nuotiolaavu, infopiste ja kunnon ulkohuussitkin, ja paikka oli selvästi siisti ja käytössä. Paikalla tosin oli latukartat, joten lienikö se sitten enemmän talvisesongin juttuja? Sieltä sitten jatkettiin eteenpäin ja päädyttiin pitkospuille.

Pitkospuut oli kauniita ja mukavan leveitä, ja pari penkkiäkin oli matkanvarrelle rakennettu.  Ja suo oli täynnä tupasvillapalleroita! Jalat säilyi kuivana koko reissun alusta loppuun saakka, vaikka heti pitkospuiden vierellä oli hyvinkin märkiä silmäkkeitä, joihin ei olisi tehnyt mieli astua. Aurinko paistoi kuumasti, mutta raikas tuuli teki reissusta oikein mukavan ja itikattoman. Kymmenen kilometrin lenkki puukasojen kiertämisestä ja reitiltäeksymisistä kertyneen lisämatkan kanssa vei meiltä puoli päivää, ja eväät loppuivat jo ennen kun kunnolla päästiin edes suolle. Ensikerralla tällaiselle reissulle lähtiessä varaan kyllä mukaan varmuuden vuoksi pari voileipää lisää!

Sanoisin että huima reissu, kaikenlaista uutta nähtävää sitä löytyy näinkin läheltä tuttuja kulmia! Matkalla pohdittiin että mitenköhän nuo pitkospuut on noin pehmeään suomaahan rakennettu?Tai siis, että miten se materiaali on sinne kärrätty. Käsin kantamalla jo valmiita pitkospuita pitkin? Vaiko kenties talvella lumia pitkin? Haluan muuten joskus hiihtämään tuolla suolla!

Maryjane

Aiheet: Kansallispuisto: Torronsuo, Kansallispuistot
Kommentit: 0 kpl

Liesjärven kansallispuisto (1/37)

Liesjärven kansallispuistoon lähdimme kiertelemään kesäillan hämärässä. Olimme hakeneet kuvassa näkyvän kartan Tammelan kunnantalolta vähän kertomaan että mihin suuntaan kannattaa kulkea, ja auto pistettiin parkkiin Kyynäränharjun pohjoispäähän elikkä Pirttilahden päähän. Pienihän se parkkipaikka oli tällaiselle parkkeeraustunarille, mutta selvittiin! Puistossa oli ilmeisesti joku isompi porukka kalastelemassa sillä parkkipaikka oli tullessa lähes täysi ja ihmisiä oli onkien (tai vastaavien, minä näistä mitään tiedä) kanssa rannoilla. Takaisin tullessa kaikki oli kadonneet. Hyttysiä oli vietävästi, mutta uskallettiin silti kiertää kartassa näkyvä Hyypiön reitti (:D), ja katselemaan maisemia Hyypiönkalliolta Tapolanjärven ja Etukyynärän suuntaan.

Varsinainen näköalapaikka se ei kuitenkaan ollut, kalliolla oli senverran tiheä puusto että järvelle näki vain vähän niiden lomasta. Kalliolta eteenpäin lähtiessä meinattiin vielä eksyäkin, kun lähtöpolkua merkannut puu oli kaatunut..

Puuvahinkoja oli koko reissulla hurjasti ilmeisesti talvisten myrskyjen jälkeen, ja usein täytyi poiketa polulta että niistä pääsi ohi. Tuossakin kuvassa näkyy kuinka polun yli on kellahtanut "muutama" puu. Kansallispuistostahan kaatuneita puita ei poisteta, vaan ne jätetään silleen kaikenmaailman lahopuuöttiäisten pesäpaikoiksi. Osan ohi olikin jo muodostunut uusia polkuja, ja varmaan tulevaisuudessa polut muuttuvatkin sellaisiksi että kiertävät nuo puut. Ja ehkä joskus myös puiden mukana kaatuneet reittimerkit korjataan takaisin näkyväksi :)

Sitten kuljettiin Kyynäränharju päästä päähän ja takaisin. Tällä kapealla harjulla olen kulkenut ennenkin, ja ottanut miljoona järvimaisemakuvaa! Järvimaisemat on minun suosikkikesämaisemia ehdottomasti. Kesäilta oli mukavan hiljainen, mitä nyt hyttyset hyökkäsi kimppuun heti kun pysähtyi. Jos hyttysiä olisi ollut vähemmän, ja jos olisimme päässeet reissuun aiemmin, olisimme varmaan kiertäneet myös pohjantikan tai punatulkun lenkit. Nyt kuitenkin tyydyttiin järvimaisemien ihailuun ja sen jälkeen siirryttiinkin sitten saunomaan hyttysenpuremia pois.

Ja vielä lisäykseksi arkistojen kätköstä sama tyttö samalla sillalla ja harjulla keväällä 2005, elikkä Marjaana ei-ihan-vielä 15v. Eli hui, yli seittemän vuotta sitten!

Maryjane

Aiheet: Kansallispuisto: Liesjärvi, Kansallispuistot
Kommentit: 0 kpl