30 kesäkuuta 2012

Kolin kansallispuisto (3/37)

En tiedä onko tämä pikkuisen huijausta, mutta koska itse haasteen itselleni asetin niin kai saan näin tehdä? Olen siis käynyt myös Kolilla, mutta jo vuonna 2007. Minulle myös ystävällisesti  valaistiin että sehän on vain tunnin matkan päässä Joensuusta, itse olin kuvitellut sen olevan jossain suomen vyötärön paikkeilla! Ei ihan osu nuo pohjoisen paikat oikeille paikoille päänsisäisellä kartalla! Ei sillä, ei tästä ole kauaa kun en osannut Joensuutakaan vielä paikallistaa kartalta.. Mutta sen luulin itseasiassa olevan etelämpänä.

Koli olisi myös ehdottomasti sellanen paikka jossa olisi kiva käydä uudestaankin. Edellinen reissu oli aika lyhyt, pysähdyttiin vaan kesälomareissulla hetkeksi katselemaan maisemia ja syömään eväitä perheen kanssa. Meillä ei ollut mitään karttaa, mutta jos sitä kiinnostaa katsella, niin löytyyhän se esimerkiksi täältä.


Jätettiin auto Ukko-Kolin parkkipaikalle, josta päästiin ilmaiseksi kiskohissillä 115 m matka yläpihalle josta lähti sitten maisemapolkuja eteenpäin. Mitään pitkää kierrosta ei tehty, kun oli jo ilta ja tarkoitus oli vielä jonnekin etelämmäs leiriytyä. Itse hyppelehdin kalliolla räpsimässä satamäärin kuvia. Ja kaikissa kuvissa on horisontti enemmän tai vähemmän vinossa, ja kamerakin oli vanha kun mikä. Harmi.. Löytyi sieltä sentään pari ihan esiteltävissäkin olevaa kuvaa:
Onpas ollut hehkeän näköiset eväät, limsaa, vettä ja suolakeksejä :D



Nämä maisemat olisi hieno nähdä uudestaankin, ja kierrellä vähän enemmän! Ja siellä on muuten myös kahden hengen tuolihissit! Maisemat varmaan upeat, vaan enpä tiedä uskaltaisinko avata sellaisessa silmiä... Mutta olisihan se kiva koittaa!
Maryjane

28 kesäkuuta 2012

Torronsuon kansallispuisto (2/37)

Torronsuo on Tammelan kansallispuistoista se itselle vähemmän tuttu. Kuvissa ja puheissa kyllä, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa pääsin ihan pitkospuille asti tallaamaan. Miksi ihmeessä ei ole aiemmin tullut käytyä? Itseasiassa en ole ennen ollut yhdelläkään näin kostealla ja laajalla suoalueella! Jälleen kerran apuna Tammelan kunnantalolta saatu kartta, jossa näkyvä ruskea reitti me kierrettiin. Auto pistettiin parkkiin Kiljamon parkkipaikalle, ja siellä oli ihan mukavasti tilaa.
Heti parkkipaikan vieressä kohosi 17m lintutorni, jonne kiipeäminen oli hurjan pelottavaa:D Niistä rappusista näkyi läpi... Ylös sentään pääsin, ja ympärille avautui hieno tuulinen suomaisema. Auringonpaiste ja raikas tuuli hääti itikatkin pois aukealta alueelta, metsäisemmässä osassa niitä oli sitten vähän mutta ei läheskään samanverran kuin Liesjärvellä oli. Lintujen tarkkailu olisi vaatinut kiikarit, mutta ääniä kyllä kuului. Tuli ihan mieleen se vanha Suomen Linnut CD Facta ohjelma, jossa pystyi kuuntelemaan esimerkiksi suoelinympäristöön kuuluvien lintujen ääniä. Hassuja mielleyhtymiä!
 Lähdettiin kiertämään tuota reittiä niinpäin että ensin käveltiin tienpientareita Torron kylään ja sieltä sit takas suolle ja pidempi pätkä pitkospuita suolla. Tätä suuntaa voin suositella, n. 10km lenkistä alkumatkalla riitti intoa ja energiaa taapertaa ihan normaaleissa maalaismaisemissa, ja sitten lopuksi herkkuna pohjalla eksoottisemmaat suomaisemat. Toki kylä ja peltomaisemat olivat myös kivaa katseltavaa! Kannattaa kuitenkin katsoa tarkkaan missä käännytään takaisin suollepäin! Käveltiin vahingossa tuota Torron kylän läpi kulkenutta tietä pikkusen liian pitkälle kun jäi yhden rakennuksen seinään naulattu ilvesreitin kyltti huomaamatta.
Sitä yhtä reittimerkkiä lukuunottamatta reitti oli hyvin merkattu, vaikka suolle pääsy kesti hippusen pidemmän aikaa kun kartta antoi ymmärtää. Nähtävää siis tosiaan on suoluonnon lisäksi myös maaseutuidyllissä, koivikkometsissä, perusmetsissä, rämeikössä ja eksyttiinpä myös Torronsuon kivilouhokselle jossa oli näytteitä mielenkiintoisista kivilajeista. Tässäkin puistossa oli "muutama" puu jotka täytyi metsäalueilla kiertää.. Välillä puita oli kaatuneena sellainen rykelmä, että kiertämistä tuli ties miten paljon ja polku aina välillä hävisi pitkäksikin aikaa. Ylläolevassa kuvassa on hyvä kuva kulkureitistä, täällä oli paljon hurjemmin puita nurin kuin Liesjärvellä, ja kansallispuisto kun on, niitä ei sieltä pois korjata. Hyvällä huumorilla ja pienellä seikkailemisella polut kuitenkin löytyivät ja päästiin takaisin suon laidalle, josta löytyi jälleen yksi lintutorni.

Lintutornilta nähtiin jälleen kunnon suomaisemaa. Jännä ettei kyseistä tornia, ja kotapaikkaa oltu ollenkaan merkitty tuohon puiston karttaan. Siellä oli kuitenkin jonkinlainen majoituslaavu, nuotiolaavu, infopiste ja kunnon ulkohuussitkin, ja paikka oli selvästi siisti ja käytössä. Paikalla tosin oli latukartat, joten lienikö se sitten enemmän talvisesongin juttuja? Sieltä sitten jatkettiin eteenpäin ja päädyttiin pitkospuille.
Pitkospuut oli kauniita ja mukavan leveitä, ja pari penkkiäkin oli matkanvarrelle rakennettu.  Ja suo oli täynnä tupasvillapalleroita! Jalat säilyi kuivana koko reissun alusta loppuun saakka, vaikka heti pitkospuiden vierellä oli hyvinkin märkiä silmäkkeitä, joihin ei olisi tehnyt mieli astua. Aurinko paistoi kuumasti, mutta raikas tuuli teki reissusta oikein mukavan ja itikattoman. Kymmenen kilometrin lenkki puukasojen kiertämisestä ja reitiltäeksymisistä kertyneen lisämatkan kanssa vei meiltä puoli päivää, ja eväät loppuivat jo ennen kun kunnolla päästiin edes suolle. Ensikerralla tällaiselle reissulle lähtiessä varaan kyllä mukaan varmuuden vuoksi pari voileipää lisää!
Sanoisin että huima reissu, kaikenlaista uutta nähtävää sitä löytyy näinkin läheltä tuttuja kulmia! Matkalla pohdittiin että mitenköhän nuo pitkospuut on noin pehmeään suomaahan rakennettu?Tai siis, että miten se materiaali on sinne kärrätty. Käsin kantamalla jo valmiita pitkospuita pitkin? Vaiko kenties talvella lumia pitkin? Haluan muuten joskus hiihtämään tuolla suolla!

Maryjane

27 kesäkuuta 2012

Liesjärven kansallispuisto (1/37)


Liesjärven kansallispuistoon lähdimme kiertelemään kesäillan hämärässä. Olimme hakeneet kuvassa näkyvän kartan Tammelan kunnantalolta vähän kertomaan että mihin suuntaan kannattaa kulkea, ja auto pistettiin parkkiin Kyynäränharjun pohjoispäähän elikkä Pirttilahden päähän. Pienihän se parkkipaikka oli tällaiselle parkkeeraustunarille, mutta selvittiin! Puistossa oli ilmeisesti joku isompi porukka kalastelemassa sillä parkkipaikka oli tullessa lähes täysi ja ihmisiä oli onkien (tai vastaavien, minä näistä mitään tiedä) kanssa rannoilla. Takaisin tullessa kaikki oli kadonneet. Hyttysiä oli vietävästi, mutta uskallettiin silti kiertää kartassa näkyvä Hyypiön reitti (:D), ja katselemaan maisemia Hyypiönkalliolta Tapolanjärven ja Etukyynärän suuntaan.


Varsinainen näköalapaikka se ei kuitenkaan ollut, kalliolla oli senverran tiheä puusto että järvelle näki vain vähän niiden lomasta. Kalliolta eteenpäin lähtiessä meinattiin vielä eksyäkin, kun lähtöpolkua merkannut puu oli kaatunut..

Puuvahinkoja oli koko reissulla hurjasti ilmeisesti talvisten myrskyjen jälkeen, ja usein täytyi poiketa polulta että niistä pääsi ohi. Tuossakin kuvassa näkyy kuinka polun yli on kellahtanut "muutama" puu. Kansallispuistostahan kaatuneita puita ei poisteta, vaan ne jätetään silleen kaikenmaailman lahopuuöttiäisten pesäpaikoiksi. Osan ohi olikin jo muodostunut uusia polkuja, ja varmaan tulevaisuudessa polut muuttuvatkin sellaisiksi että kiertävät nuo puut. Ja ehkä joskus myös puiden mukana kaatuneet reittimerkit korjataan takaisin näkyväksi :)

Sitten kuljettiin Kyynäränharju päästä päähän ja takaisin. Tällä kapealla harjulla olen kulkenut ennenkin, ja ottanut miljoona järvimaisemakuvaa! Järvimaisemat on minun suosikkikesämaisemia ehdottomasti. Kesäilta oli mukavan hiljainen, mitä nyt hyttyset hyökkäsi kimppuun heti kun pysähtyi. Jos hyttysiä olisi ollut vähemmän, ja jos olisimme päässeet reissuun aiemmin, olisimme varmaan kiertäneet myös pohjantikan tai punatulkun lenkit. Nyt kuitenkin tyydyttiin järvimaisemien ihailuun ja sen jälkeen siirryttiinkin sitten saunomaan hyttysenpuremia pois.

Ja vielä lisäykseksi arkistojen kätköstä sama tyttö samalla sillalla ja harjulla keväällä 2005, elikkä Marjaana ei-ihan-vielä 15v. Eli hui, yli seittemän vuotta sitten!
Maryjane

26 kesäkuuta 2012

Kansallispuistohaaste

Yläasteella meillä oli liikunnanopettaja, joka opetti myös biologiaa ja maantietoa. Mikäli muistan mitenkään päin oikein, oli hänen nimensä Kati.  Jos joku muistaa sukunimen, saa vinkata. Jos hän jostain syystä eksyy joskus tähän blogiin, niin terveisiä! Veikkaan että hän ei muistele minua kovin hyvällä, minä taas en noin yleensäkään muistele koululiikuntaa kovin hyvällä. Se ei kuitenkaan liity tähän mitenkään. Yhdellä maantiedon (vai oliko biologian, ei voi muistaa) tunnilla käsiteltiin kansallispuistoja, ja hän kertoi jutun josta muistan vaan pääidean:

Hän kertoi haasteesta kiertää elämän aikana kaikki suomen kansallispuistot. Hän myös lupasi muistaakseni kahvit ja munkit, jos joku meistä joskus kyseisen haasteen toteuttaisi. Se jäi metsässä kasvaneen pikkutytön mieleen hienona ideana! En varmaan tule häntä koskaan löytämään tai edes etsimään, mutta koska luontokohteet on muutenkin hienoja ja ehdottomasti tekisi mieli näitä kiertää niin miksen ottaisi henkilökohtaiseksi kokoelämän haasteeksi käydä Suomen kansallispuistoista edes puolessa?

Luettelo Suomen kansallispuistoista löytyy esimerkiksi wikipediasta, en aio ottaa haasteesta mitään stressiä enkä pakkoa, vaan kohteita kierrellään sen mukaan miltä tuntuu. Yritän kuitenkin pitää vaikkapa tässä blogissa kirjaa siitä missä on tullut käytyä.

Aiheeseen liittyen vietin parinviikontakaisen kesälomaviikkoni Tammelassa, jossa tuli tarkasteltua Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistot (ja myös Saaren kansanpuisto). Näistä kaikista kirjailen tänne omat postaukset pikapuoliin. Nämä kaikki olivat jokseenkin tuttuja jo entuudestaan, kun lähikulmilla on tullut pyörittyä. Nyt ensikerran kuitenkin ihan kunnolla polkuja kiertelemässä.
Maryjane