Pirunlinna - Kätköilyn helmiä

Pirunlinnan huipulta.

Kun nyt geokätköilystä alettiin puhua, niin eräs esimerkki erittäin kivasta kätköpaikasta, oli Lempäälän Pirunlinna. Haimme sieltä yhden peruskätkön kallionkolosta, mutta tarjolla olisi ollut myös luolakätkö. Emme kuitenkaan olleet varustautuneet sellaista reissua varten, joten se pitää tulla noutamaan toiste. Kätkön lisäksi kiertelimme muuten vain aluetta ihmetellen luonnon (ja ehkä myös esihistorian ihmisen) aikaansaannoksia. Ehdottoman upea paikka siis, oli siellä kätkö tai ei!

Wikipedian kertomaa:

Pirunlinna on Lempäälän Kuljussa Paistinkulmalla sijaitseva muinaislinna, joka on peräisin luultavasti merovingiajalta (noin 400-800 jaa). Linna sijaitsee alavan suomaan keskellä louhikkoisella kukkulalla, jonka pohjoisrinne muodostuu jyrkästä luonnonkalliosta. Muuten vuoren rinteet ovat loivempia ja näihin kohtiin on rakennettu vuoren lakea kiertävä kaarenmuotoinen yli 100 metriä pitkä kivivalli. Vielä noin 100 vuotta sitten kivivalli oli miehen korkuinen, mutta nykyisin se on matalampi, koska siitä on aikojen kuluessa vieritetty pois kiviä. Vallissa on etelän, idän ja lännen suunnalla portit. Eteläportti on vain yksinkertainen aukko vallissa, itäportilla vallien päät kääntyvät ulospäin ja länsiportilla vallin kummallakin puolella on alun perin ollut käytävä.

Pirunlinnan laen koilliskulmassa vuoren pohjoisjyrkänteellä sijaitsee 2–3 metriä pitkä ja leveä Pirunkirkoksi tai Pirunpesäksi kutsuttu kallioluola josta on löydetty kivikaudelta peräisin olevia piikivisiä nuolenkärkiä. Luolassa on sen perusteella päätelty asutun kivikaudella. Vuoren itäpäässä oli vielä 1750-luvulla kaivo ja myös linnavuoren pohjoispuolella sijaitseva Linnajärvi ulottui aikoinaan ennen järven pinnan laskua vuoren juurelle saakka. Pirunlinnan alueella on tehty tutkimuksia vuosina 1929 ja 1935–1936.

Paikanpäältä löytyi lohkareiden suojista useita vastikään käytettyjä nuotiopaikkoja, ja ilmeisesti lasten sammalista ja risuista rakentamien pikkumajojen jäänteitä, joten hyvällä mielikuvituksella pystyi kuvittelemaan helposti puolustettavissa olevan kukkulan laelle myös asutusta.

Huipulta näkee kauas!

Tästä on kyllä vaikea enää nähdä, mikä on ihmisen tekoa.

Kätkö oli loppujenlopuksi aika nopeasti löydetty, mutta paikan päällä viihdyimme kyllä ihan auringonlaskuun asti. Autolla pääsi noin kilometrin päähän, josta sitten kuljettiin jonkun hevostilan pihan läpi tarhojen välistä polkua pitkin metsään. Polku oli selkeä ja helppo seurata, mutta silti Pirunlinna pysyi metsän piilossa ihan viime hetkeen asti. Se tuli näkyviin oikeastaan vasta, kun olimme jo melkein sen länsirinteessä.

Kyllä siitä jyrkästä pohjoisrinteestäkin ylös pääsee, kun vähän taiteilee. Mutta oikeassa taisivat esihistorian ihmiset olla - ei tästä suunnasta kyllä salakavalasti joukolla hyökätä...

Muutama lohkare

Suosittelen käymään, ajatuksia herättävä paikka! Ja kyllä me sinne luolaankin vielä ryömitään se toinen kätkö hakemaan. Saattepa nähdä! Yhtäkään kunnollista luolakätköä emme vielä ole löytäneetkään.

Maryjane

Aiheet: Geokätköily
Kommentit: 0 kpl

Harrastukseni #1: Geokätköily

Ajattelin ajankulukseni kirjoitella vähän omista harrastuksistani, ja aloittaa geokätköilystä. Olen jo aiemmin kirjoittanut ohjeita harrastuksen aloittamiseen, ja vähän statistiikkaakin olen koonnut. Geokätköily on kiva tapa ulkoilla ja oppia uutta lähiympäristöstä ja vähän kauempaakin. Se on käytännössä aarteenetsintää esimerkiksi puhelimen GPS paikantimen avulla. Aluksi tuli kerättyä kaikki mahdolliset kätköt mitä vastaan tuli, mutta nyt on lähiympäristön kätköt koluttu, ja yhteensä yli 200 löytöä tehtynä, joten sietää jo vähän miettiä, että mihin sitä viitsii lähteä kätköilemään. Yleensä automatkat suuntaavatkin nykyään vähän parempien kätköjen perään, siis sellaisten, jotka ovat muilta kätköharrastajilta saaneet hyvää palautetta.

Kevät tuo myös mukanaan hurjan geokätkönpiilotusinnon, ja kivojen kätköjen suunnittelu on yksi mukava osa harrastusta. Koska olen tullut vähän nirsommaksi etsittävien kätköjen suhteen, niin myös piilottamisissani olen tarkka. Ja varmaankin ihan hyvin onnistunut, kun kaikki piilottamani kätköt ovat saaneet suosikkipisteitä geokätköilysivustolla! Hyvässä geokätkössä on kaksi elementtiä: sijoituspaikka, ja itse purkki. Kaikkein parasta tietysti on, jos nämä liittyvät jotenkin yhteen.

Kätkön piilotuspaikka

Amerikkalaiseen tyyliin
pikkupurkki katulampun helman alla.

Piilotuspaikan pitäisi olla minusta jollakin tavalla kiinnostava. Hienot luonnonmonumentit, näköalapaikat, mukava metsälenkki tai historialliset kohteet ovat erittäin hyviä vaihtoehtoja. Myös kätköpaikat, joilla on jokin tarina, ovat erittäin kiinnostavia. Ylipäänsä mielestäni parhaat kätköpaikat ovat sellaisia, joissa olisi kiva käydä vaikka siellä ei kätköä olisikaan, tai sellaisi, jotka esittelevät kiinnostavan paikan ja tarinan, jota en aiemmin tiennyt, tai joista voi oppia jotain uutta.

Etenkin kaupungeista löytyy kuitenkin kasapäin kätköjä puistonpenkkien alta, kivenkolosta ja magneetilla kiinnitettynä tavallisista sillankaiteista tai roskapöntönpohjista. Näitä on helppo piilottaa, ja myös ihan kiva etsiä silloin tällöin, mutta eivät ne jää mieleen, enkä halua siten itse sellaisia tehdä. Kaupungeissa tietysti kaikkein parhaimmat paikat on jo kätkötetty, ja kätköjen välillä pitää olla vähintään 160m. Jos haluaa jotain piilottaa, täytyy tyytyä vähemmän erikoiseen paikkaan, tai matkustaa kauemmaksi. Erikoisempien kätköviritelmien rakentaminen kaupunkeihin on myös haastavaa, sillä pitää ottaa huomioon myös se, kuinka helposti asiattomat voivat löytää kätkön esimerkiksi edellisiä kätköilijöitä seuraten.

Kätköpurkki

Tupperwarepurkki metsässä

Kätköpurkki on yleisimmin muovia, vesitiivis tupperwarepurkki tai joku vastaava. Ne sopivat käyttötarkoitukseensa, sillä kätkön pitää kestää Suomen sää ympäri vuoden ulkona niin, ettei sisällä oleva lokikirja mätäne. Ylivoimaisesti suurin osa löytämistäni kätköistä on ollut tällaisia tavallisia muovipurkkeja ilman sen suurempia koristuksia kuin "Geokätkö" teksti. Niissä ei ole mitään vikaa, etenkin jos niiden etsiminen on tuonut minut mielenkiintoiseen paikkaan, tai ihan vaan kannustanut lähtemään ulos, mutta onhan se paljon mieleenpainuvampaa löytää esimerkiksi halkopinoksi naamioitu kätkö, kuin muoviboksi.

Kätköpurkilla voi myös paikata kätköpaikan tavanomaisuutta: vähän erilaisella purkilla ja piilotustavalla voi saada kokoon mielenkiintoisen ja mieleenpainuvamman kokemuksen vähän tavanomaisemmassakin ympäristössä - myös keskellä kaupunkia!

Mielenkiintoisimpia löydöksiäni  on mm. geokätkö joka oli piilotetty kärrylliseen halkoja. Parista halosta vetämällä paljastui kuitenkin salaluukku vähän tähän tapaan. Valelinnunpönttöjä näkee paljonkin, ne on vähän kyseenalaisia, jos ei heti etäältä katsottaessa ole varma onko kyse kätköstä vai aidosta pöntöstä. Kätköpöntön oviaukko on tukittu, jotta linnut eivät vahingossa pesi sinne. Erilaisia ontoksi kaiverrettuja halkoja ja kantoja on näkynyt monenlaisia, samoin kuin aidan tai puun koloihin asetettuja pikkupurkkeja ja valeoksia. Eräs kätkö (jota emme koskaan löytäneet), oli ilmeisesti erään museotraktorin konepellin alla naamioituna traktorin osaksi. Joidenkin kätköjen idea ei ole ollenkaan se, että ne olisi jotenkin vaikea löytää, vaan pikemminkin erikoisuus tai vain iso koko. Suurin löytämäni kätkö on vanha sähkökaappi, jonka avain oli seinälokerossa piilossa, ja jonka sisällä oli lokikirja, ja kaikenlaista tavaraa tähän tapaan.

On olemassa myös toiminnallisia kätköjä. Olen kuullut esimerkiksi kätköstä, jonka koordinaateista löytyi kaukosäädin. Kaukosäädintä painamalla kuului jostain päin ääni, jota seuraamalla löytyi oikea kätköpurkki. Lisäksi olen nähnyt kuvia mm. kätköistä, joissa on pitänyt yhdistää oikeat sähköjohdot, jotta kätköpurkissa ollut sähkölukko avautuu ja lokikirja on saatu esiin. Olen myös itse löytänyt kätkön, jossa oli lukkoja, ja avaimia varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin niitä lukkoja. Lisäksi olen kuullut ainakin kahdesta kätköstä, joissa kätköpurkki nousi esiin kapean kiinteän putken pohjalta, kun sinne kaatoi vettä.

Olen koonnut allaolevaan galleriaan (sen saa auki klikkaamalla Pinterest painiketta) monenlaisia minusta mielenkiintoisia kätköpurkkeja ja piilotustapoja. Noista suurin osa taitaa olla ulkomailta otettu, joten eivät pilaa iloa paljastamalla mitään erityistä!

Follow Marjaana Viitanen's board Geocaching on Pinterest.


Geokätköily on siis paitsi ulkoiluharrastus ja omanlaistansa seikkailemista, myös luovaa pohdintaa - ainakin jos innostuu piilottamisesta. Jos olisin yhtään kätevämpi käsistäni, minulla olisi varmaan vaikka miten monta erilaista mielenkiintoista kätköpurkkia odottamassa metsään vientiä..

Maryjane

Aiheet: Geokätköily
Kommentit: 0 kpl

Kesäkertaus (Kansallispuistohaaste 4/37 ja 5/37)

Kaksijalkaisten loma alkoi juhannuksena. Sen tienoilla ajeltiin Kärkölään, jonne kissat jäivät viettämään kunnon maalaiskesää. Siihen kuului paljon valjaissa ulkoilua, Viiman kohdalla myös vapaana ulkoilua (luvatta, neiti oli aika ninja karkaamaan!), kärpäsiä, hellettä, lehmiä ja paljon kärpäsiä. Kaksijalkaiset suuntasivat juhlistamaan Juhannusiltaa Joensuuhun, pyörähtäen matkalla Repoveden Kansallispuistossa ihmettelemässä kätköjä ja hurjaa riippusiltaa.

Juhannus ei ollut mitenkään lämmin, kokkoa tiirailtiin hyvin vahvasti kerrospukeutuneena. Mökkilomalla ja Tampereellepaluumatkalla tietysti myös geokätköiltiin, ja jätettiin yksi uusi kätkö. Uitua tuli viileydestä huolimatta, tyylillä pikajuoksua saunasta, ja takaisin. Mietittiin jo, että tuleeko tästä oikeasti näin kylmänkalsea kesä. Ei muuten tullut!

Seuraavana viikonloppuna kohteena oli Turku, ja etenkin Turun linna, keskiaikamarkkinat ja Turun tuomiokirkko. Turku on itselle aika tuntematon kaupunki, joten oli mukava turisteilla välillä ihan kotimaassakin! Ja tietysti kaupunkiliikenteeseen tottumattomalle kuskille aiheutui vähän ylimääräistä jännitystä...

Siitä alkanut viikko (tai pari) oli tuskallinen: sisälämpötila lähenteli 32 astetta päivisin, vaikka kaikki luukut oli öisin auki, ja päivisin kiinni (verhotkin). Päivisin ei voinut tuulettaa, sillä se ilma talon seinällä oli kevyet 50 asteista. Aurinko paahtoi kämpän seinään noin puolesta päivästä iltaan asti, ilman mitään varjoa. Kissojen seuraavaksi viikonlopuksi suunnitellulle kotiinpaluulle oli yhtäkkiä useita esteitä: siitepölykausi voimisti myös Mikon kissa-allergiaa, kaksijalkaiset olisivat tukehtuneet petiinsä jos makuuhuoneen ovea joutuisi pitämään kiinni (etteivät kissat pääsisi sänkyyn), parvekkeen ovea ei olisi uskaltanut enää pitää öisin auki (luottamus verkkoon ei ole 100%), viikonloppureissaamista oli vielä tiedossa, ja maalla oli kissoille muutenkin paljon mukavempaa kuin saunaksi muuttuneessa kerrostalokämpässä. Energiaa ei oikein riittänyt muuhun kuin läkähtymiseen.

Kissaton elämä siis jatkui, mutta käytiin kuitenkin niitä moikkaamassa. Samalla kierrettiin pari mielenkiintoista kätköä hienoilla paikoilla. Tuli tavattua kotipaikkakunnan suurin siirtolohkare (se oli iso!), ja löydettyä kirjaimellisesti veitsellä leikatun näköinen kallionseinämä. Ehdittiin käydä myös Mikon kanssa kurkkaamassa Lahden urheilukeskusta, ja ihmettelemässä maisemia suurmäen tornista. Illalla päästiin vielä heinähommiinkin, joka allekirjoittaneelle on ollut lapsuuden kesien kohokohta (olen tainnut mainita sen ennenkin), vaikka jouduinkin nyt (kuten kovin usein lapsenakin) siihen tylsimpään hommaan - traktorikuskiksi ajamaan kävelyvauhtia.

Palattuamme kissattomina kotiin, lähdimme seuraavana viikonloppuna Himokselle Geokätköilyn Mega tapahtumaan. Paikan päällä oli Amazing Geocaching Race kilpailu, jossa mm. ravattiin ylös alas laskettelurinteitä, ratkottiin arvoituksia, ammuttiin jousipyssyllä ja uitiin suolammikossa. Meidän joukkue ei ehtinyt suoritaa kaikkia rasteja, joten mitalisijoista ei taisteltu. Huippuhauskaa meillä silti oli :)

Kotimatkalla kyllä sitten jo väsytti, mutta vielä pysähdyttiin Isojärven kansallispuistossa, josta noudettiin pari kätköä. Hiljaisessa puistossa oli paljon mustikoita ja itikoita, ja yksi telttailija. Tuli mieleen, että olisipa joskus kiva leiriytyä itsekin jonnekin kansallispuistoon tai vastaavaan. Tehdä ruokaa, ja ihastella yöllä järvenselälle nousevaa sumua. Ja pistää hetkeksi se puhelin vaikka kiinni. Tämänkertaisella reissulla valitettavasti väsymys, nälkä, ja itikat vähän verottivat intoa tutkia ympäristöä, vaikka lenkille kertyikin lopulta mittaa viitisen kilometriä. Ensikerralla evästystä mukaan!

Kansallispuistohaasteeseen saatiin siis kesän aikana kaksi osumaa, Isojärvi ja Repovesi, eli käytynä on 5/37 puistoa. Sain myös syntymäpäivälahjaksi kansalispuistoja käsittelevän kirjan, jonka sisällysluetteloon jo merkitsin käydyt puistot päivämäärineen. Kirja tarjoaa parasta tietoa nimenomaan kävellen liikkuvalle perusluontotallaajalle, ja tulee varmasti käyttöön joka kerta kun puistoreissulle lähdetään. Loman aikana oli tarkoitus vielä käydä patikoimassa ja ehkä jopa laavunukkumassa (jos miehen olisi saanut suostuteltua mukaan) Seitsemisellä tai Helvetinjärvellä, mutta helteet veivät kaiken innon lähteä patikoimaan yhtään mihinkään.

Sitten alkoivatkin jo työt. Helteet sen sijaan eivät päättyneet. Eikä reissutkaan. Listalle mahtuivat niin Vermon poninäyttelyt, kuin pitkä kätköilyilta Kangasalla (Haralan harjulla) ja Lempäälässä. Haralanharjun alle kilometrin säteellä olleisiin kymmeneen kätköön vierähti aikaa nelisen tuntia - olisi kannattanut lähtiessä katsoa myös korkeuskäyriä ainakin silloin, kun arvioi matkaeväiden ja juomaveden tarvetta! Kilometri kartalla oli maastossa jotain ihan muuta... Muutoin kiirettä piti yllä jokaviikkoiset ratsastustunnit, ja työn alla oleva Traconin kirpputori, jonka pääjärjestäjäksi eksyin vahingossa. Sitten piti järjestää synttäriyllätystä miehelle, leipoa suklaakeksejä hyväntekeväisyyteen ja vaikka mitä muuta! Pari omaa geokätköideaakin on valmisteltu, mutta pitäisi vaan ehtiä viimeistellä ne, ja viedä metsään.

Todella kauniita suklaakeksejä!

Tänä viikonloppuna kävimme vielä Hämeenlinnassa geokätköilymiitissä. Tämän vuoden elokuuhaaste on viimevuotista helpompi, ja siinä pitää hakea vain kuusi erilaista kätkötyyppiä. Miitti oli näistä kaikista hankalin, sillä niitä ei oikein tuntunut olevan lähiympäristössä ikinä sellaisena aikana että oltaisiin fiksusti mukaan päästy. Hämeenlinna vaikutti kuitenkin ihan mielenkiintoiselta kohteelta, ja sen yhteydessä saattoi lähteä käymään Kärkölässäkin. Ei muuta kun nokka kohti etelää ja aurinkoista Hämeenlinnaa torille tapaamaan kanssaharrastajia. Hämeen linnalla olisi ollut keskiaikamarkkinatkin, todettiin Turun vastaavat markkinat riittäneen tälle vuodelle, kun pelkkä sisäänpääsy torialueelle oli maksullinen. Tutkitaan Hämeen linna sitten joskus myöhemmin, markkinoiden ulkopuolella sinne pääee halvemmalla.

Miitin jälkeen siirryttiin ihmettelemään Aulangon maisemia toisen kätkötyypin, Earth Cachen merkeissä. Maisemat näkötornista olivat aika huikaisevat, ja muutenkin paikka oli hieno. Tänne voisi tulla kuljeksimaan joskus toistekin. Mm. harmaakivilinna Aulangonvuoren juurella olisi mielenkiintoista tutkia paremmalla ajalla, nyt jouduttiin vähän pakenemaan yllättäen alkanutta sadetta. Seuraavalla kerralla kunnon linnakierros Hämeenlinnassa?

Aulangon jälkeen käännettiin auton nokka kohti etelää, ja käytiin Kärkölässä kääntymässä, kuten edellisessö postauksessa mainitsin. Tällä kertaa kissat eivät olleet mukana tai edes perillä odottamassa. Ne nimittäin saapuivat Vermon poninäyttelyviikonlopun jälkeen vihdoin takaisin kotiin yli kuukauden loman jälkeen, ja niillä oli nyt viikonloppuna hoitaja täällä kaupungissa. Meillä on siis palattu kissa-arkeen onnistuneesti. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Kissa-arjesta siis!

ps. kesälomakuvakooste löytyy täältä!

Maryjane

Aiheet: Geokätköily, Kansallispuisto: Isojärvi, Kansallispuisto: Repovesi
Kommentit: 0 kpl

Kolin kansallispuisto (3/37)

Tämä ei ole lisäpostaus kansallispuistohaasteeseen, vaan uusintakierros. Käytiin kesälomalla ihailemassa Kolin maisemia ihan uudemman kerran ja vähän perusteellisemmin, kuin mitä silloin useampi vuosi sitten kävin. Mentiin ylös haitarihissillä, ja lähdettiin samantien Ukko-Kolille, josta jatkettiin Akka- ja Pahakoleille ja lopulta kiivettiin ylös Mäkrävaaralle. Sää oli viileä, mutta se oli jopa ihan mukavaa sillä rinteitä ylös kiivetessä tuli hieman hiki.

Matkalla tuli syötyä mustikoita ja leikittyä Kameran kanssa. Osa poluista oli hyvin märkiä ja sammaleet tuntuivat ihan pesusieniltä, mutta maisemat olivat loistavia! Paha-Kolin maisemia katsellessamme päätimme hetken mielijohteesta, että Kolilta pitää ehdottomasti löytää Geokätkö! Sitä vaan valitsemaan sopivaa kätköä! Valintamme osui reilun kahden kilometrin päässä olevaan kätköön Mäkrävaaralla, ja suuntasimme sinne sitten samantien.

Matkalla Mäkrävaaralle löysimme eräältä ahoaukiolta Tamperelaisen tietoteekkarin, ja saimme matkaseuraa aina vaaran huipulle asti. Kiipeäminen oli hitusen raskasta liukkailla kivillä ja jyrkässä rinteessä, mutta hyvin selvittiin ja huipulla nähtiin taas hienoja maisemia. Matkaseuramme jäädessä pitämään taukoa rinkkojensa kanssa, me vilahdimme metsään etsimään kätköä.

Kätkön etsiminen vaati lopulta melkoisen seikkailun, ja paljon liikuntaa. Sitä etsittiin vaaran huipulta, sen perässä laskeuduttiin jyrkännettä alas, ja kiivettiin takaisin ylös, rämmittiin louhikossa, kontattiin siirtolohkareiden alla, rämmittiin lisää, käveltiin ja kiipeiltiin. Tälle reissulle olisi kyllä kaivannut eväitä, mutta fiksuna ennen lähtöä todettiin että "ei me siellä niin kauaa olla". Kun kerran sinne asti oltiin tultu niin ei nyt enää voinut luovuttaa!

GPS oli etsintäretkellämme oikein vitsikkäällä tuulella. Jyrkänteen reunalla se näytti alaspäin, ja jyrkänteen alla ylöspäin. Jos oltaisiin heti katsottu vähän kätkölle annettuja sanallisia vinkkejä, oltaisiin säästytty paljolta kiipeilemiseltä. Mutta mikäs siinä, seikkaileminen on hauskaa, ja seikkailun jälkeen kätkö lopulta löytyi, ja nappasimme sieltä väsyneinä ja nälkäisinä mukaan myös yhden Trackable killuttimen mukaamme Tampereelle. Tampereella kävimme tiputtamassa sen Myllyvuoren kätköön heti seuraavana päivänä.

Kolmen kätkön löytämisen jälkeen olisi kova hinku jättää myös oma kätkö jonnekin metsään. Minun tekisi mieleni laittaa kätkö Kärkölässä Koukunmaalle, ja Perskalliolle! Myös Trackable esineitä voisi vapauttaa matkaan. Ajattelin että seuraavalla kansallispuistokierroksella voisi tiputtaa johonkin siellä sijaitsevaan kätköön liftarin jolle antaisi tehtäväksi kansallispuistojen kiertämisen suomessa ja ympäri maailmaa, ja toivoisin kuvia sen retkestä! Kätköily toi loistavan lisän puistossa liikkumiseen, kun joutui väkisin pois niiltä turistien valtaamilta näkymäpaikoilta syvemmälle metsään, ja kauemmas poluilta. Miksen aloittanut tätä harrastusta aiemmin, vaikka tutustuin siihen ensimmäisen kerran vuosia sitten?

Maryjane

Aiheet: Geokätköily, Kansallispuisto: Koli, Kansallispuistot
Kommentit: 0 kpl