Blogia suunnitellessani ajattelin, että ensimmäinen perinneruokakokeiluni olisi Mämmi. Kun kuitenkin matkustimme kesäloman viettoon Pohjois-Karjalaan, sanomalehti Karjalainen oli juuri sopivasti julkaissut piirakanteko-ohjeen, ja sattuipa olemaan myös Karjalanpiirakan kuukausi, oli suunnitelman muutos selvä. Minunlaiselleni hämäläiselle Karjalanpiirakat ovat toki tuttuja, mutta jokseenkin harvinaista herkkua. Koskaan en myöskään ole niitä itse tehnyt, joten luonnollisesti pienen kokeilun sijaan päätimme tutustua piirakan historiaan, ja myös kokeilla kuutta eri täytevaihtoehtoa. Kolmea perinteistä, ja kolmea jotain ihan muuta.
Kokeilua varten teimme kaksinkertaisen ruistaikinan, litran riisipuuron, litran ohraryynipuuron, n. kuuden perunan pienen perunamuusin, sekä pari muuta ylläritäytettä, joista lisää postauksen lopussa. Kuoritaikinaan ja riisipuuroon käytimme ylläolevaa Karjalaisen ohjetta.
Jotta karjalanpiirakkaa saa kutsua Karjalanpiirakassa, siinä pitää olla ohut hapattamaton ruiskuori (saa olla myös vehnäjauhoa, mutta vähintään puolet ruista), ja se pitää paistaa todella kuumassa uunissa. Määritelmä löytyy täältä.
Taikinan teko ei ollut kummoinenkaan rupeama, ja puurojen keittelyssäkin onnistuin välttämään perisyntini, eli pohjaanpalamisen. Taikinakuorien kaulimisessa menikin sitten aikaa senkin edestä. Ensimmäiset kymmenet jaksoin pyöritellä pu(a)likalla, mutta loppuakohden tuli kokeiltua pastakoneellakin. Sillä ei tosin saanut tarpeeksi ohutta rikkomatta taikinaa, mutta ainakin pulikan pyörittely väheni selvästi. Tämä on niitä juttuja, joissa varmasti kokemus ja rutiini auttaa, mutta tällaiselle ensikertalaiselle homma oli auttamattoman hidasta (eikä asiaa auttanut se, että taikinaa tosiaan oli kaksinkertainen määrä!)
Täyttäminen ja rypyttäminen oli oma shownsa, jossa varmasti kokemuksesta olisi hyötyä. Meillä tosin homman edetessä alkoi väsymys näkyä, ja reilun sadan piirakan otoksessa alkoi jo selvästi näkyä eroa rypytyskärsivällisyydessä ja lopputuloksessa. Rypyttämisestä on turha laitella kuvia, löydätte parempia ohjeita youtubesta kuin meiltä!
Täytteiden ainesosien suhteen kaivelimme historiatietoa internetin ihmemaasta.
Täytyy sanoa, että ohrapiirakka oli tekemistämme piirakoista omasta mielestäni herkullisin.
1700-luvulla peruna aloitti Suomen valloituksen. Perunanviljelystä julkaistiin jo 1720-luvulla ensimmäinen suomenkielinen opaskirja, mutta peruna aloitti leviämisen toden teolla vasta 1760-luvulla, kun Pommerin sodan aikana Saksanmaalla perunaan viehtyneet sotamiehet palasivat kotiin siemenperunaa mukanaan. Iso merkitys perunan leviämiselle oli myös Suomen Talousseuralla, joka perustettiin vuonna 1797. Seura korosti monissa eri yhteyksissä perunan tärkeyttä. Vuonna 1807 seura arvioi, että perunanviljely oli jo niin laajaa, että erityisiä toimenpiteitä sen edistämiseksi tarvittiin enää Savossa ja Karjalassa. Tästä suoritin epätieteellisen arvaukseni, että peruna saattoi saapua Karjalanpiirakan ainekseksi 1800-luvulla.
Ennen perunaa tärkein ruokajuures oli nauris, mutta en onnistunut löytämään yhtäkään historiallista lähdettä nauriin käytöstä karjalanpiirakoissa. Saattaa siis olla, että ohran ohella piirakoissa on syöty myös naurista jo hyvän aikaa ennen perunaa, mene ja tiedä. Peruna tuskin myös korvasi täysin ohraa samalla tavalla kuin riisi onnistui tekemään.
Itse en perunapiirakoista ole suuremmin koskaan perustanut, ja melko mauttomiksi nämäkin osoittautuivat. Enemmä suolaa ja rasvaa muusiin seuraavalla kerralla?
Riisipiirakka on se tuttu ja tavallinen, mutta ei kyllä vetänyt vertoja ohrapiirakalle, ainakaan jos omiin makuhermoihini on luottaminen. Näistä riisipiirakoista ehkä myös näkyy jo pieni väsymys rypyttämiseen :D
Bataatti oli lähimpänä perunan koostumusta, mutta makeampi. Palsternakassa oli piparimainen maku, ja porkkana oli maultaan jokseenkin mieto, mutta erityisen vetinen. Totesimme, että liiallinen makeus ei sovi piirakkaan, ja liian voimakas täytteen maku hukkaa kokonaan ruiskuoren maun. En siis ehkä kokeilisi näitä toiste, ainakaan sellaisenaan, mutta jotain hullua pitää aina testata.
Jos sitten seuraavalla kerralla se mämmi, ehkä vähemmän työlästä? Ohrapiirakoita voisin tehdä toistekin, mutta pienempi annos ensikerralla!
Kokeilua varten teimme kaksinkertaisen ruistaikinan, litran riisipuuron, litran ohraryynipuuron, n. kuuden perunan pienen perunamuusin, sekä pari muuta ylläritäytettä, joista lisää postauksen lopussa. Kuoritaikinaan ja riisipuuroon käytimme ylläolevaa Karjalaisen ohjetta.
Jotta karjalanpiirakkaa saa kutsua Karjalanpiirakassa, siinä pitää olla ohut hapattamaton ruiskuori (saa olla myös vehnäjauhoa, mutta vähintään puolet ruista), ja se pitää paistaa todella kuumassa uunissa. Määritelmä löytyy täältä.
Taikinan teko ei ollut kummoinenkaan rupeama, ja puurojen keittelyssäkin onnistuin välttämään perisyntini, eli pohjaanpalamisen. Taikinakuorien kaulimisessa menikin sitten aikaa senkin edestä. Ensimmäiset kymmenet jaksoin pyöritellä pu(a)likalla, mutta loppuakohden tuli kokeiltua pastakoneellakin. Sillä ei tosin saanut tarpeeksi ohutta rikkomatta taikinaa, mutta ainakin pulikan pyörittely väheni selvästi. Tämä on niitä juttuja, joissa varmasti kokemus ja rutiini auttaa, mutta tällaiselle ensikertalaiselle homma oli auttamattoman hidasta (eikä asiaa auttanut se, että taikinaa tosiaan oli kaksinkertainen määrä!)
Täyttäminen ja rypyttäminen oli oma shownsa, jossa varmasti kokemuksesta olisi hyötyä. Meillä tosin homman edetessä alkoi väsymys näkyä, ja reilun sadan piirakan otoksessa alkoi jo selvästi näkyä eroa rypytyskärsivällisyydessä ja lopputuloksessa. Rypyttämisestä on turha laitella kuvia, löydätte parempia ohjeita youtubesta kuin meiltä!
Täytteiden ainesosien suhteen kaivelimme historiatietoa internetin ihmemaasta.
1700-luku ja varhaisemmat ajat
Kaikkein perinteisin Karjalanpiirakka on ollut ohrasuurimopiirakka. Ohraa Suomessa on viljelty jo ennen ajanlaskun alkua, kun taas peruna ja riisi ovat tuontitavaraa. Karjalanpiirakoista on ensimmäiset kirjalliset tiedot vuodelta 1686. Peruna alkoi kuitenkin levitä Suomeen vasta 1700-luvulla, ja vaikka riisiä oli tuolloin tuotu suomeen, se oli vain rikkaiden huvi, joka tuskin päätyi Karjalanpiirakan aineksiksi vielä satoihin vuosiin.Täytyy sanoa, että ohrapiirakka oli tekemistämme piirakoista omasta mielestäni herkullisin.
1800-luku
1700-luvulla peruna aloitti Suomen valloituksen. Perunanviljelystä julkaistiin jo 1720-luvulla ensimmäinen suomenkielinen opaskirja, mutta peruna aloitti leviämisen toden teolla vasta 1760-luvulla, kun Pommerin sodan aikana Saksanmaalla perunaan viehtyneet sotamiehet palasivat kotiin siemenperunaa mukanaan. Iso merkitys perunan leviämiselle oli myös Suomen Talousseuralla, joka perustettiin vuonna 1797. Seura korosti monissa eri yhteyksissä perunan tärkeyttä. Vuonna 1807 seura arvioi, että perunanviljely oli jo niin laajaa, että erityisiä toimenpiteitä sen edistämiseksi tarvittiin enää Savossa ja Karjalassa. Tästä suoritin epätieteellisen arvaukseni, että peruna saattoi saapua Karjalanpiirakan ainekseksi 1800-luvulla.
Ennen perunaa tärkein ruokajuures oli nauris, mutta en onnistunut löytämään yhtäkään historiallista lähdettä nauriin käytöstä karjalanpiirakoissa. Saattaa siis olla, että ohran ohella piirakoissa on syöty myös naurista jo hyvän aikaa ennen perunaa, mene ja tiedä. Peruna tuskin myös korvasi täysin ohraa samalla tavalla kuin riisi onnistui tekemään.
Itse en perunapiirakoista ole suuremmin koskaan perustanut, ja melko mauttomiksi nämäkin osoittautuivat. Enemmä suolaa ja rasvaa muusiin seuraavalla kerralla?
1900-luku
Riisiä on tuotu suomeen jo 1600-luvulla, mutta silloin se oli vain rikkaiden herkku. Se, miten nopeasti sen sanotaan tulleen rahvaan käyttöön, vähän vaihtelee lähteestä riippuen. Erään Helsinginsanomien artikkelin mukaan riisi korvasi ohran 1950-luvulla, mutta minulla on keittokirja jossa jo 1930-luvulla käytettiin riisiä porkkanalaatikkoon. Kokki Kolmonen on jossain haastattelussa myös tokaissut, että riisi on tullut yleiseen käyttöön 30-luvulla, joten voidaan varmaan turvallisesti olettaa että Riisi on päätynyt Pohjois-Karjalaisten saataville joskus 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin se nopeasti valtasi paikkansa Karjalanpiirakan suosituimpana täytteenä korvaten ohran.Riisipiirakka on se tuttu ja tavallinen, mutta ei kyllä vetänyt vertoja ohrapiirakalle, ainakaan jos omiin makuhermoihini on luottaminen. Näistä riisipiirakoista ehkä myös näkyy jo pieni väsymys rypyttämiseen :D
2000-luku
No, tälle ei kyllä ole mitään lähdemateriaalia. Kierrettiin juureshyllyä, ja mukaan tarttui bataattia, palsternakkaa ja porkkanaa, joista jokaisesta tehtiin muusi perunamuusin tapaan. Lopputulos oli värikästä, mutta itse ehkä sekoittaisin seuraavalla kerralla nämä juuresmössöt jompaan kumpaan puuroon, sillä nämä juuresmuusipiirakat, etenkin porkkanaiset, jäivät vähän vetisiksi.Bataatti oli lähimpänä perunan koostumusta, mutta makeampi. Palsternakassa oli piparimainen maku, ja porkkana oli maultaan jokseenkin mieto, mutta erityisen vetinen. Totesimme, että liiallinen makeus ei sovi piirakkaan, ja liian voimakas täytteen maku hukkaa kokonaan ruiskuoren maun. En siis ehkä kokeilisi näitä toiste, ainakaan sellaisenaan, mutta jotain hullua pitää aina testata.
Jos sitten seuraavalla kerralla se mämmi, ehkä vähemmän työlästä? Ohrapiirakoita voisin tehdä toistekin, mutta pienempi annos ensikerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti