17 elokuuta 2012

Kolin kansallispuisto (3/37)


Tämä ei ole lisäpostaus kansallispuistohaasteeseen, vaan uusintakierros. Käytiin kesälomalla ihailemassa Kolin maisemia ihan uudemman kerran ja vähän perusteellisemmin, kuin mitä silloin useampi vuosi sitten kävin. Mentiin ylös haitarihissillä, ja lähdettiin samantien Ukko-Kolille, josta jatkettiin Akka- ja Pahakoleille ja lopulta kiivettiin ylös Mäkrävaaralle. Sää oli viileä, mutta se oli jopa ihan mukavaa sillä rinteitä ylös kiivetessä tuli hieman hiki.

Matkalla tuli syötyä mustikoita ja leikittyä Kameran kanssa. Osa poluista oli hyvin märkiä ja sammaleet tuntuivat ihan pesusieniltä, mutta maisemat olivat loistavia! Paha-Kolin maisemia katsellessamme päätimme hetken mielijohteesta, että Kolilta pitää ehdottomasti löytää Geokätkö! Sitä vaan valitsemaan sopivaa kätköä! Valintamme osui reilun kahden kilometrin päässä olevaan kätköön Mäkrävaaralla, ja suuntasimme sinne sitten samantien.
Matkalla Mäkrävaaralle löysimme eräältä ahoaukiolta Tamperelaisen tietoteekkarin, ja saimme matkaseuraa aina vaaran huipulle asti. Kiipeäminen oli hitusen raskasta liukkailla kivillä ja jyrkässä rinteessä, mutta hyvin selvittiin ja huipulla nähtiin taas hienoja maisemia. Matkaseuramme jäädessä pitämään taukoa rinkkojensa kanssa, me vilahdimme metsään etsimään kätköä.
Kätkön etsiminen vaati lopulta melkoisen seikkailun, ja paljon liikuntaa. Sitä etsittiin vaaran huipulta, sen perässä laskeuduttiin jyrkännettä alas, ja kiivettiin takaisin ylös, rämmittiin louhikossa, kontattiin siirtolohkareiden alla, rämmittiin lisää, käveltiin ja kiipeiltiin. Tälle reissulle olisi kyllä kaivannut eväitä, mutta fiksuna ennen lähtöä todettiin että "ei me siellä niin kauaa olla". Kun kerran sinne asti oltiin tultu niin ei nyt enää voinut luovuttaa!

GPS oli etsintäretkellämme oikein vitsikkäällä tuulella. Jyrkänteen reunalla se näytti alaspäin, ja jyrkänteen alla ylöspäin. Jos oltaisiin heti katsottu vähän kätkölle annettuja sanallisia vinkkejä, oltaisiin säästytty paljolta kiipeilemiseltä. Mutta mikäs siinä, seikkaileminen on hauskaa, ja seikkailun jälkeen kätkö lopulta löytyi, ja nappasimme sieltä väsyneinä ja nälkäisinä mukaan myös yhden Trackable killuttimen mukaamme Tampereelle. Tampereella kävimme tiputtamassa sen Myllyvuoren kätköön heti seuraavana päivänä.

Kolmen kätkön löytämisen jälkeen olisi kova hinku jättää myös oma kätkö jonnekin metsään. Minun tekisi mieleni laittaa kätkö Kärkölässä Koukunmaalle, ja Perskalliolle! Myös Trackable esineitä voisi vapauttaa matkaan. Ajattelin että seuraavalla kansallispuistokierroksella voisi tiputtaa johonkin siellä sijaitsevaan kätköön liftarin jolle antaisi tehtäväksi kansallispuistojen kiertämisen suomessa ja ympäri maailmaa, ja toivoisin kuvia sen retkestä! Kätköily toi loistavan lisän puistossa liikkumiseen, kun joutui väkisin pois niiltä turistien valtaamilta näkymäpaikoilta syvemmälle metsään, ja kauemmas poluilta. Miksen aloittanut tätä harrastusta aiemmin, vaikka tutustuin siihen ensimmäisen kerran vuosia sitten?
Maryjane