Patvinsuolla patikoiden

Kesävaellusta suunnitellessamme jouduimme toteamaan että lomapäivät eivät riitä (kaikkien muiden harrastusten ohessa) siihen että matkustaisimme Lappiin asti patikoimaan. Kompromissina valitsimme retkipaikaksemme Patvinsuon, joka oli sopivalla etäisyydellä lomanviettopaikastamme Joensuusta. 21. heinäkuuta suuntasimme siis kohti itää.

 

Ensimmäisenä päivänä aloitimme Suomunkiertoa, ja pysähdyimme Virtaniemeen yöpymään. Meidän lisäksemme tällä leirintäpaikalla ei ollut muita, joten rauhassa saimme pystytellä teltat ja istuskella nuotiolla. Tuulenvirekin oli sopivasti sellainen, että hyttysiä oli maltillisesti. Järvi oli kaunis ja matala, ja houkutteli suuresti uimaan. Telttayö kosteilla hiuksilla ei kuitenkaan olisi ollut mitään herkkua, joten uinti jäi tällä kertaa väliin. Lettupannun ja taikinan puute jäi näin kauniissa kesäillassa kyllä harmittamaan, seuraavalla kerralla osataan varautua paremmin!

Tämä oli myös neitsytmatka meidän uudelle alle 2kg painavalle teltalle, joka menee alle 40cm pitkään pakettiin. Ihan loistava siis rinkassa kannettavaksi! Malli on CAMP Essential Minima 3 SL Tent (kiva etsiä tuota googlen avulla, kun teltan merkki on Camp). Kyseessä on kolmen hengen teltta, joten rinkat mahtuvat mukaan telttaan, pieniä ihmisiä kun ollaan. Absidia tuossa ei ole juuri nimeksikään, juuri ja juuri sen verran että kengät mahtuvat, mutta koska rinkat ovat sisällä, se ei meitä haittaa. Valitsimme teltan keveyden perusteella, ja sitä tuo tosiaan on. Ainoa miinus on se, että vetoketjut tuntuvat tosi heppoisilta. Tukevampaa tavaraa ei oikein näin kevyen teltan kanssa voinut odottaakaan, mutta niitä pitää kyllä käsitellä varoen.

Seuraavana päivänä telttoja purkaessamme tapasimme kanssaretkeilijän, joka oli hukannut tulentekovälineensä ja etsi niitä nyt palailemalla omia jälkiään takaisin. Lahjoitimme hänelle sytyttimen aamupalankeittelyä varten, ja jatkoimme itse Suomunkiertoa eteenpäin. Istuimme sapuskoimaan lounasta Virtaniemen nuotiopaikalla, ja siellä hyttyset olivat selvästi vihamielisempiä, ja allekirjoittaneenkin oli pakko luopua hameesta ja vaihtaa housut jalkaan. Kostean ilmaston vuoksi polttopuut savuttivat kuitenkin sopivasti niin, että savua riitti pitämään suurimmat verenimijämassat poissa ainakin niin kauan kun maltoimme istua hyvin likellä nuotiota.

Tällä kertaa meillä oli trangiassa polttonesteen sijaan käytössä upouusi kaasupoltin, joka osoittautuikin oikein käteväksi vermeeksi. Yksi pieni pullo riitti hyvin tälle reissulle, ja vähän jäi kaasua ylikin. Kaasun annostelu on myös helpompaa, koska pullosta voi kääntää koska tahansa sulkimen kiinni tai auki. Polttonesteen määrä piti aina arvioida etukäteen, ja sen täytyi aina antaa käytänössä palaa loppuun keittämisen jälkeen, tai sitten se loppui liian aikaisin kesken vedenkeiton, ja sama arviointi piti suorittaa uudelleen..

Suomunkierron päätteeksi pyörähdimme Suomun leirintäelueella hakemassa yhden geokätkön, ja jatkoimme matkaa matkaa Patvinkierrokselle, jonka varrelta myös noukimme kätköjä hyvän määrän ennen yöpaikkaamme Nälmänjoen nuotiopaikalla. Jälleen saimme leiriytyä rauhassa keskenämme, ja hetken ihmettelyn jälkeen löysimme sen Nälmänjoenkin. Leiripaikka ei suinkaan ole sen varrella vaikka onkin nimetty sen mukaan. Leiripaikalla oli vieraskirja, jossa oli merkintöjä lähes kymmenen vuoden takaa aina eilispäivään saakka. Niitä oli mukava lueskella teltassa ennen nukkumaanmenoa, ja jätimme myös omat puumerkkimme niiden jatkoksi. Tämä toinenkin yö sujui lokoisasti, vaikka aamulla sitten saatiinkin herätä jo sateen ropinaan. Tulipahan testattua teltan vedenpitävyyskin. Hyvin pitää!

Patvinsuo suomaisemineen ja etenkin huikeine hiekkarantoineen erosi monesta vierailemastamme kansallispuistosta, ja etenkin rannat saivat harmittelemaan että kesän varsin viileät säät eivät houkuttaneet uimaan (tai ainakaan nukkumaan teltassa uimisen jälkeen). Ensimmäisen ja toisen retkeilypäivän ajan sää oli kuitenkin patikoimiseen mukava: poutainen mutta viileä. Vaikka viimeisenä päivää saimmekin sateen niskaamme, matkaa autolle ei ollut enää kovin kummoisestikaan, ja sateessa höyryävä suo oli kaunis näky.

Tänne pitää tulla uudestaankin. Seuraavalla kerralla varautuen uimasille ja letunpaistovälineiden kera.

Maryjane

Aiheet: Kansallispuisto: Patvinsuo, Kansallispuistot, Retkeily
Kommentit: 0 kpl

Karjalanpiirakka

Blogia suunnitellessani ajattelin, että ensimmäinen perinneruokakokeiluni olisi Mämmi. Kun kuitenkin matkustimme kesäloman viettoon Pohjois-Karjalaan, sanomalehti Karjalainen oli juuri sopivasti julkaissut piirakanteko-ohjeen, ja sattuipa olemaan myös Karjalanpiirakan kuukausi, oli suunnitelman muutos selvä. Minunlaiselleni hämäläiselle Karjalanpiirakat ovat toki tuttuja, mutta jokseenkin harvinaista herkkua. Koskaan en myöskään ole niitä itse tehnyt, joten luonnollisesti pienen kokeilun sijaan päätimme tutustua piirakan historiaan, ja myös kokeilla kuutta eri täytevaihtoehtoa. Kolmea perinteistä, ja kolmea jotain ihan muuta.

Kokeilua varten teimme kaksinkertaisen ruistaikinan, litran riisipuuron, litran ohraryynipuuron, n. kuuden perunan pienen perunamuusin, sekä pari muuta ylläritäytettä, joista lisää postauksen lopussa. Kuoritaikinaan ja riisipuuroon käytimme ylläolevaa Karjalaisen ohjetta.

Jotta karjalanpiirakkaa saa kutsua Karjalanpiirakassa, siinä pitää olla ohut hapattamaton ruiskuori (saa olla myös vehnäjauhoa, mutta vähintään puolet ruista), ja se pitää paistaa todella kuumassa uunissa. Määritelmä löytyy täältä.

Taikinan teko ei ollut kummoinenkaan rupeama, ja puurojen keittelyssäkin onnistuin välttämään perisyntini, eli pohjaanpalamisen. Taikinakuorien kaulimisessa menikin sitten aikaa senkin edestä. Ensimmäiset kymmenet jaksoin pyöritellä pu(a)likalla, mutta loppuakohden tuli kokeiltua pastakoneellakin. Sillä ei tosin saanut tarpeeksi ohutta rikkomatta taikinaa, mutta ainakin pulikan pyörittely väheni selvästi. Tämä on niitä juttuja, joissa varmasti kokemus ja rutiini auttaa, mutta tällaiselle ensikertalaiselle homma oli auttamattoman hidasta (eikä asiaa auttanut se, että taikinaa tosiaan oli kaksinkertainen määrä!)

Täyttäminen ja rypyttäminen oli oma shownsa, jossa varmasti kokemuksesta olisi hyötyä. Meillä tosin homman edetessä alkoi väsymys näkyä, ja reilun sadan piirakan otoksessa alkoi jo selvästi näkyä eroa rypytyskärsivällisyydessä ja lopputuloksessa. Rypyttämisestä on turha laitella kuvia, löydätte parempia ohjeita youtubesta kuin meiltä!

Täytteiden ainesosien suhteen kaivelimme historiatietoa internetin ihmemaasta.

1700-luku ja varhaisemmat ajat

Kaikkein perinteisin Karjalanpiirakka on ollut ohrasuurimopiirakka. Ohraa Suomessa on viljelty jo ennen ajanlaskun alkua, kun taas peruna ja riisi ovat tuontitavaraa. Karjalanpiirakoista on ensimmäiset kirjalliset tiedot vuodelta 1686. Peruna alkoi kuitenkin levitä Suomeen vasta 1700-luvulla, ja vaikka riisiä oli tuolloin tuotu suomeen, se oli vain rikkaiden huvi, joka tuskin päätyi Karjalanpiirakan aineksiksi vielä satoihin vuosiin.

Täytyy sanoa, että ohrapiirakka oli tekemistämme piirakoista omasta mielestäni herkullisin.

1800-luku

1700-luvulla peruna aloitti Suomen valloituksen. Perunanviljelystä julkaistiin jo 1720-luvulla ensimmäinen suomenkielinen opaskirja, mutta peruna aloitti leviämisen toden teolla vasta 1760-luvulla, kun Pommerin sodan aikana Saksanmaalla perunaan viehtyneet sotamiehet palasivat kotiin siemenperunaa mukanaan. Iso merkitys perunan leviämiselle oli myös Suomen Talousseuralla, joka perustettiin vuonna 1797. Seura korosti monissa eri yhteyksissä perunan tärkeyttä. Vuonna 1807 seura arvioi, että perunanviljely oli jo niin laajaa, että erityisiä toimenpiteitä sen edistämiseksi tarvittiin enää Savossa ja Karjalassa. Tästä suoritin epätieteellisen arvaukseni, että peruna saattoi saapua Karjalanpiirakan ainekseksi 1800-luvulla.

Ennen perunaa tärkein ruokajuures oli nauris, mutta en onnistunut löytämään yhtäkään historiallista lähdettä nauriin käytöstä karjalanpiirakoissa. Saattaa siis olla, että ohran ohella piirakoissa on syöty myös naurista jo hyvän aikaa ennen perunaa, mene ja tiedä. Peruna tuskin myös korvasi täysin ohraa samalla tavalla kuin riisi onnistui tekemään.

Itse en perunapiirakoista ole suuremmin koskaan perustanut, ja melko mauttomiksi nämäkin osoittautuivat. Enemmä suolaa ja rasvaa muusiin seuraavalla kerralla?

1900-luku

Riisiä on tuotu suomeen jo 1600-luvulla, mutta silloin se oli vain rikkaiden herkku. Se, miten nopeasti sen sanotaan tulleen rahvaan käyttöön, vähän vaihtelee lähteestä riippuen. Erään Helsinginsanomien artikkelin mukaan riisi korvasi ohran 1950-luvulla, mutta minulla on keittokirja jossa jo 1930-luvulla käytettiin riisiä porkkanalaatikkoon. Kokki Kolmonen on jossain haastattelussa myös tokaissut, että riisi on tullut yleiseen käyttöön 30-luvulla, joten voidaan varmaan turvallisesti olettaa että Riisi on päätynyt Pohjois-Karjalaisten saataville joskus 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin se nopeasti valtasi paikkansa Karjalanpiirakan suosituimpana täytteenä korvaten ohran.

Riisipiirakka on se tuttu ja tavallinen, mutta ei kyllä vetänyt vertoja ohrapiirakalle, ainakaan jos omiin makuhermoihini on luottaminen. Näistä riisipiirakoista ehkä myös näkyy jo pieni väsymys rypyttämiseen :D

2000-luku

No, tälle ei kyllä ole mitään lähdemateriaalia. Kierrettiin juureshyllyä, ja mukaan tarttui bataattia, palsternakkaa ja porkkanaa, joista jokaisesta tehtiin muusi perunamuusin tapaan. Lopputulos oli värikästä, mutta itse ehkä sekoittaisin seuraavalla kerralla nämä juuresmössöt jompaan kumpaan puuroon, sillä nämä juuresmuusipiirakat, etenkin porkkanaiset, jäivät vähän vetisiksi.

Bataatti oli lähimpänä perunan koostumusta, mutta makeampi. Palsternakassa oli piparimainen maku, ja porkkana oli maultaan jokseenkin mieto, mutta erityisen vetinen. Totesimme, että liiallinen makeus ei sovi piirakkaan, ja liian voimakas täytteen maku hukkaa kokonaan ruiskuoren maun. En siis ehkä kokeilisi näitä toiste, ainakaan sellaisenaan, mutta jotain hullua pitää aina testata.

Jos sitten seuraavalla kerralla se mämmi, ehkä vähemmän työlästä? Ohrapiirakoita voisin tehdä toistekin, mutta pienempi annos ensikerralla!

Maryjane

Aiheet: Karjalanpiirakka, Pohjois-Karjala, Ruoka
Kommentit: 0 kpl

Uusi alku

Imeltyminen on kasvissa tai kasvin osassa tapahtuva tärkkelyksen hajoaminen sokereiksi, mm. viljan itämisessä imeltyminen on täysin normaali alkuvaihe ja peruna imeltyy kylmyyden vaikutuksesta. Ei ole harvinaista sekään, että imeltyminen on ihmisen aiheuttamaa osin tai kokonan: maltaiden valmistuksessa viljan imeltymistä kiihdytetään, ja eräiden ruokalajien valmistuksessa sitä aiheutetaan kokonaan tarkoituksellisesti.

Imeltäminen kuuluu suomalaiseen ruokaperinteeseen. Hämeessä tehdään imellettyä perunalaatikkoa, ja Kainuussa pistetään imellettyä perunaa Rönttösen sisään. Mämmin valmistuskin on käytännössä imeltämistä, ja oluen teossa sitä samaa kemiallista prosessia kutsutaan mäskäykseksi. Imeltäminen on makeuttamista, mutta perinteiseen malliin. Ja siitä tämä blogi sai nimensä.

Ruisleipä perinteisestä juuresta

Perinnefriikkinä olen ollut jo pitkään kiinnostunut kokeilemaan kaikenlaisia perinneruokia ja niiden tekotapoja. Jotain on tullut kokeiltuakin: Ruisleipäjuuri, imelletty perunalaatikko, piimäjuusto... Juomapuoli on enemmän miehen heiniä: parhaillaan meillä on kypsymässä mm. käsin tehty ruisolut ja 1600-luvun reseptillä tehty hunajasima.  Myös vanhat tavat ja esineet sekä kirjat kiinnostavat minua kovasti: jo lapsena luin Koiramäkeä ja pyysin Mummua kertomaan millaista oli "ennen vanhaan".

Perinteiden lisäksi luonto on toinen tärkea juttu, joka varmasti blogissakin näkyy. Retkeily, patikointi, luontokohteet kansallispuistot vetoavat meihin paljon enemmän kuin kaupunki- ja rantakohteet. Metsästystäkin haluaisin päästä joskus kokeilemaan. Näiden lisäksi harrastelen myös kirjoittamista, ratsastelua ja roolipelejä, vaikka nämä todennäköisesti jäävätkin blogissa sivuosaan.

Ruisolutta

Kesän kynnyksellä alkoi kehkeytyä ajatus: kun näitä kokeiluja tulee muutenkin tasaisin väliajoin tehtyä, miksen kertoisi niistä muidenkin iloksi? Muutaman vuoden blogitauon jälkeen tuntuu muutenkin taas siltä että on valmis jatkamaan, ja tässä olisi jotain mistä kirjoittaa. Luvassa on siis ruokaa, juomaa, perinteitä, vähän historiaa, ja ehkä myös ripaus eräilyä. Blogiin on ladattu aiemmista blogeistani tunnelmaan sopivia postauksia, joten elkää ihmetelkö vaikka tämä ei olekaan ensimmäinen postaus.

Maryjane

Aiheet: Kuulumisia
Kommentit: 0 kpl